Parmenides

Parmenides oli kotoisin Eleasta, Etelä-Italian rannikon kreikkalaisesta kaupungista, joka tunnetaan roomalaisella nimellään Velia. Hänen elämänsä muistuttaa antiikin kreikkalaisen kulttuurin ulottuneen kauas nykyisen Kreikan rajojen ulkopuolelle. Hän vaikutti 400-luvun eaa. alkupuolella. Syntymäajaksi ehdotetaan usein noin vuotta 515 eaa., mutta antiikin kertomukset tuottavat erilaisia ajoituksia. Kuolemaa ei voida ajoittaa varmasti, ja täsmällinen elinikä antaisi virheellisen varmuuden vaikutelman.

Platon teki hänestä myöhemmin henkilöhahmon dialogiin Παρμενίδης (Parmenides), jossa vanha filosofi tapaa nuoren Sokrateen. Kyse on filosofisesta draamasta, ei keskustelun tallenteesta tai luotettavasta matkapäiväkirjasta. Se selittää tavallisen syntymäajan mutta ei ratkaise kaikkia elämäkertakysymyksiä. Antiikin perinne yhdistää Elean Zenonin läheisesti Parmenideeseen. Kertomukset liittävät Parmenideen myös kotikaupunkinsa lakeihin, joskin yksityiskohtia on vähän.

Tunnemme hänet ennen kaikkea runoelmasta, joka on säilynyt myöhempien kirjoittajien lainauksina eikä kokonaisena käsikirjoituksena. Sextus Empiricus ja Simplikios ovat erityisen tärkeitä todistajia. Heidän kiinnostuksensa vaikuttivat kopioitujen kohtien valintaan. Filosofin ajattelun rekonstruointi vaatii siksi katkelmien huolellista lukemista ja myöhempien kertomusten erottamista hänen säilyneistä sanoistaan.

Runoelmaa kutsutaan tavallisesti nimellä Περὶ φύσεως (Luonnosta), vaikka nimi lienee myöhempi. Sen eeppiset heksametrit yhdistävät elävän kerronnan jatkuvaan argumentointiin. Alussa nuori matkaaja ajaa vaunuissa jumalattaren luo, joka lupaa opettaa häntä. Matka kuuluu runoon: siitä ei pidä tehdä kertomusta kirjailijan todellisista matkoista. Jumalatar kysyy sitten, mitkä tutkimuksen tiet voivat johtaa ymmärrykseen.

Hänen olevaa koskeva argumenttinsa haastaa selitykset, joiden mukaan se syntyy tyhjästä tai katoaa tyhjyyteen. Katkelmassa 8 olevaa kuvataan syntymättömäksi, häviämättömäksi, jatkuvaksi ja liikkumattomaksi. Nämä väitteet nostivat olemisen, ajattelun ja selittämisen keskeisiksi filosofisiksi ongelmiksi. Silti tuttu väite, että Parmenides vain kielsi kaiken näkemämme, on hätäinen: tutkijat ovat eri mieltä väitteiden laajuudesta ja suhteesta muuhun runoon.

Myöhempi kosmologinen esitys käsittelee valoa ja yötä, taivasta ja eläviä olentoja. Säilyneet säkeet kuvaavat Kuun lainattua valoa ja sen suhdetta Aurinkoon. Runossa on siis luettava vakaan todellisuuden argumentteja rinnakkain muuttuvan luonnon selityksen kanssa. Alla olevat kohdat ovat tämän yhden teoksen teemoja runon järjestyksessä, eivät neljä erillistä kirjaa. Tarkka kirjoitusajankohta on tuntematon.

Nykyisessä Kreikassa kieltä opiskelevalle Parmenides avaa filosofista sanastoa: αλήθεια, totuus, γνώμη, mielipide, ja είναι, oleminen. Nämä arkisilta näyttävät sanat sisältävät yhä pohdittuja kysymyksiä. Elea myös laajentaa kreikkalaisen kulttuurin karttaa Etelä-Italiaan.

Aloita tämän sivun lyhyestä nykykreikan tekstistä ja vertaa sitten antiikin lainausta sen nykykreikkalaiseen muotoiluun. Huomaa, miten λόγῳ muuttuu päättelyä tarkoittavaksi ilmaukseksi eikä vain puhutuksi sanaksi. Lue seuraavaksi Platonista ja erota historiallinen runoilija myöhemmän dialogin henkilöhahmosta. Yritä lopuksi selittää omin kreikankielisin sanoin yksi kysymys: voiko jokin syntyä tyhjästä? Sinun ei tarvitse ratkaista sitä harjoitellaksesi selkeää ajattelua ja huolellista kielenkäyttöä.

• Hänen ainoa tunnettu teoksensa oli runoelma, ei filosofisten dialogien kokoelma.
• Vaunumatka on runon kohtaus, ei todiste todellisesta retkestä.
• Kuu saa runossa valonsa muualta: Auringosta.