Aspasia

Aspasia kuului 400-luvun eaa. kreikankieliseen maailmaan. Antiikin perinne sijoittaa syntymän Miletokseen, Vähän-Aasian joonialaiseen kaupunkiin, ja myöhemmän elämän Ateenaan Perikleen rinnalle. Tarkkoja elinaikoja ei tunneta. Hän ei ollut ateenalainen kansalaisnainen; ero muovasi kirjoittajien kuvausta hänen asemastaan kaupungissa. Varma kehys on lyhyempi kuin lukuisat tarinat.

Todisteet tulevat muiden teksteistä. Komediarunoilijat käyttivät yhteyttä Perikleeseen henkilökohtaisiin ja poliittisiin hyökkäyksiin. Sokraattinen perinne antoi hänelle puheen ja ihmissuhteiden asiantuntijan maineen. Vuosisatoja myöhemmin Plutarkhos yhdisti erilaista aineistoa Perikleen elämäkertaan. Etäisyys merkitsee: hauska anekdootti ei automaattisesti ole todistettu tapahtuma. Emme voi palauttaa opetusaikataulua, todistaa virallista koulua tai pitää joka syytöstä totena. Epätasaiset lähteet näyttävät, miten naisen älykkyys ja ulkopuolisuus ruokkivat julkista tarinankerrontaa.

Taulukossa on antiikin kuvauksia, ei Aspasian säilyneitä teoksia. Aristofanes liittää hänet teoksessa Ἀχαρνεῖς (Akharnaalaiset, 425 eaa.) tarkoituksellisen koomiseen sodanselitykseen. Se todistaa satiirista ja poliittisesta vihamielisyydestä; liioittelu ei muutu elämäkerraksi. Platonin Μενέξενος (Meneksenos) esittää Sokrateen kutsumassa häntä retoriikan opettajakseen ja lausumassa hänelle dialogissa osoitettua puhetta. Kyse on Platonin kirjallisesta rakennelmasta, ei Aspasian äänen tallenteesta.

Ksenofonin Ἀπομνημονεύματα (Muistelmia) antaa Sokrateen muistella Aspasiaa totuudenmukaisesta ylistyksestä ja ihmisten yhdistämisestä puhuttaessa. Plutarkhoksen Περικλῆς (Perikles) säilyttää myöhempiä tarinoita ja retorista mainetta. Kukin laji käyttää häntä eri tavoin. Lainaus on Platonin Sokrateen kuvaus hänen taidostaan. Opiskelijalle ῥητορική yhdistyy nykyiseen ρητορική-sanaan. Keskustelu opettaa tunnistamaan puhujan, kuvatun ihmisen ja kohtauksen kirjoittajan ennen historialliseksi todistukseksi hyväksymistä.

Aspasia opettaa lukemaan kreikkaa huolellisesti. Aloita Meneksenos 235e:stä ja nykykreikkalaisesta tulkinnasta. Etsi Ἀσπασίαν ja vertaa päätettä nimeen Ασπασία. Alleviivaa retoriikan sana ja tunnista Sokrates puhujaksi. Merkitse sitten nykytekstistä ”Platon esittää” tai ”Plutarkhos kertoo”: ne erottavat väitteen sen esittäjästä. Toista komediakatkelmalla. Kreikan oppiminen sisältää sanaston ja kieliopin lisäksi henkilöhahmon äänen, kirjoittajan valintojen ja historiallisen ihmisen omien sanojen erottamisen.

• Yhtään varmasti hänen kirjoittamaansa tekstiä ei ole säilynyt.
• Meneksenoksen hänelle osoitettu puhe kuuluu Platonin dialogiin.
• Aristofanes mainitsee hänet vuoden 425 eaa. komediassa.
• Plutarkhos kirjoitti vuosisatoja hänen elämänsä jälkeen.