Galateia Kazantzaki

Galatea kasvoi Heraklionissa oppineen kirjapainajan ja kustantajan Stylianos Alexioun perheessä. Myös hänen sisarestaan Ellistä ja veljestään Lefterisistä tuli kirjailijoita. Kirjat, kielet ja painotyö kuuluivat siis hänen varhaiseen ympäristöönsä. Hän kävi ranskalaista koulua ja alkoi julkaista runoja ja käännöksiä salanimillä, joista yksi oli Lalo de Castro. Pienoisromaani Ridi, pagliaccio ilmestyi kirjallisuuslehti Noumasissa vuonna 1909 hänen syntymänimellään Galatea Alexiou.

Hän avioitui Nikos Kazantzakisin kanssa vuonna 1911 ja asui Ateenassa. He erosivat vuonna 1926, mutta hän säilytti lukijoille tutun sukunimen. Vuonna 1933 hän avioitui kriitikko ja runoilija Markos Avgerisin kanssa. Hänen työnsä ulottui kirjallisuuslehdistä proosaan, teatteriin, journalismiin ja opetukseen. Vasemmistolainen kulttuuritoiminta johti poliittiseen vainoon: Metaxasin diktatuurin aikana hänet pidätettiin ja journalistinen työ kiellettiin. Vapautumisen jälkeen hän menetti Ateenan kaupunginkirjaston työpaikkansa poliittisten näkemystensä vuoksi. Hän jatkoi silti kirjoittamista. Koulukirjat veivät hänen sanansa toiseen julkiseen tilaan, luokkahuoneeseen. Hän kuoli Ateenassa vuonna 1962 liikenneonnettomuuden jälkeen. Hänen uransa yhdistää kreetalaisen kirjailijaperheen 1900-luvun Ateenan kirjalliseen ja poliittiseen elämään.

Ridi, pagliaccio tarkastelee päiväkirjamaista muotoa käyttäen naisen tunne-elämää ja hänelle asetettuja rajoja. Italiankielinen nimi tarkoittaa ”Naura, klovni”, mutta itse pienoisromaani on kirjoitettu kreikaksi. Myöhemmässä proosassa sukupuoli, köyhyys ja yhteiskunnan tuomiot nousevat selvemmin esiin. Vuonna 1952 ensi kertaa julkaistu novellikokoelma Kriittisiä hetkiä kuvaa miehityksen, ihmissuhteiden ja vaikeiden valintojen muovaamia kokemuksia. Arkisissa ympäristöissä näkyvät yhtä kotia laajemmat ristiriidat.

Vuoden 1931 runo Amartolo eli ”Syntinen” antaa äänen seksityöläiselle, jonka elämä paljastaa häntä tuomitsevan yhteiskunnan. Viimeinen säe suuntaa syytöksen ulospäin: nainen sanoo yhteiskunnalle muistuttavansa sitä. Draamallinen minä-ääni antaa runon esittää väitteen henkilöhahmon kautta. Vuonna 1957 julkaistu Ihmisiä ja yli-ihmisiä ammentaa Galatean suhteesta Nikosiin ja rakentaa jyrkän kriittisen fiktiivisen henkilökuvan. Teoksen latautunut näkökulma vaikutti vastaanottoon. Näytelmät, käännökset, kritiikki ja lukukirjat osoittavat lisäksi hänen kirjoittaneen monenlaisille yleisöille. Tuotannossa yhdistyvät läheinen puhe, julkinen väittely ja kieli, jonka kautta lapset aloittivat lukemisen.

Säe näkyy yhä Thodoris Prodromidisin teoksessa Drapetsonan Lipasmata-puistossa. Vuonna 2023 asennettu työ tuo kirjallisuuden julkiseen tilaan lähelle runon historiallista ympäristöä. Proosasta on nykyisiä laitoksia.

Lue lainaus tulkintoineen. Kysy Ποιος μιλάει; Σε ποιον μιλάει; ja tunnista κοινωνία. Vertaa Εικόνα σου είμαι ja Είμαι η εικόνα σου, kirjoita sitten μοιάζω-lause. B1 tukee pieniä nykykreikan tehtäviä erottaen kirjailijan runon puhujasta.

• Julkaisi Alexiouna ja salanimillä.
• Kirjoitti romaaneja, runoja ja koulukirjoja.
• Loppusäkeestä tuli julkista taidetta Drapetsonaan.