Elämä
Maleas opiskeli arkkitehtuuria Konstantinopolissa ja asui Pariisissa 1901–1908. Hän opiskeli maalausta Henri Martinin johdolla ja koristetaiteiden koulussa. Palattuaan itään hän matkusti ja maalasi Lähi-idässä. Hän muutti Thessalonikiin 1913 ja tuli kaupungin pääinsinööriksi seuraavana vuonna. Vuoden 1917 tulipalo tuhosi monia teoksia.
Ateenaan hän asettui 1917 osallistuen taide- ja koulutuslaitoksiin. Hän johti kansankäsityömuseota vuodesta 1918 ja liittyi Kansallisgallerian taideneuvostoon. Taideryhmän perustajajäsenenä hän uudisti Kreikan maalausta. Koulutustyö yhdisti hänet Dimitris Glinosiin, Alexandros Delmouzosiin ja Manolis Triantafyllidisiin. Hän kävi Naksoksella, Olympiassa ja Thermoksessa, työskenteli Khioksella ja Lesboksella 1921–1923. Matkat toivat erilaiset rannikot, rakennukset ja kasvillisuuden lähelle. Hän kuoli 1928 jätettyään maalausta, julkista työtä ja koulutusuudistusta yhdistävän uran. Retrospektiivit seurasivat Zappeionissa 1929 ja Kansallisgalleriassa 1980.
Teokset

Libanon, 1910, ja Maisema meren rannalla, 1918–1920, kuuluvat matkustamisen ja katsomisen käytäntöön. Maleas pelkisti muodot ja järjesti kuvan vahvoilla, puhtailla väreillä. Rannikko, puu tai rakennukset muuttuivat suurten pintojen suhteiksi, ilmeikkääksi rakenteeksi. Arkkitehtuuri ja modernin taiteen kohtaamiset liittyvät tähän uuteen katseeseen.
Aurinkoaapinen (Alfavitari me ton Ilio) -aapisen kuvitukset yhdistävät taiteen suoraan kreikan kielikasvatukseen. Koulutuspolitiikan instituutti kirjaa hänet vuoden 1920 toisen painoksen kuvittajaksi ja nimeää kirjoittajaryhmän erikseen. Kuvat tukivat perheen ja yhteisön elämästä kertovaa demootin kreikan ensilukemista. Mesolongin laguuni, 1921, Delfoi, 1922–1923, ja Monemvasian muurit, 1924–1928, esittävät eri paikkoja. Nimet säilyttävät hyödylliset paikannimet; muodot ohjaavat näkymän järjestykseen. Museon arvio painottaa pelkistystä ja väriä: paikan tunnistaminen on vasta katsomisen alku.
Perintö nyky-Kreikassa
Maleas uudisti maalausta maiseman avulla ja koulutusta kuvituksella sekä yhteistyöllä. Työ yhdistää kreikankieliset museonimet paikkojen ja matkojen arkikieleen. Aapinen muistuttaa kuvien osuudesta lukemisessa.
Merkitse Khioksen saari, Mytilene, Mesolongi ja Delfoi kartalle. Suunnittele oma kuvitteellinen matka: «Πρώτα ταξιδεύω στη Χίο», «Θέλω να πάω στο Μεσολόγγι και στους Δελφούς». Huomaa artikkelit σε-sanan jälkeen, valitse kaksi pysähdystä ja selitä ne parille. Tämä on oma kielitehtäväsi, ei historiallisen reitin rekonstruktio. B1 kuvaa ohjattua nykykreikan tekstiä ja sen määränpääilmauksia.
Tiesitkö?
- Hän asui Pariisissa 1901–1908.
- Aapisen toinen painos 1920 nimeää hänet kuvittajaksi.
- Kansallisgalleria järjesti retrospektiivin 1980.
Tärkeimmät teokset
| Kreikankielinen nimi | Nimi | Vuosi |
|---|---|---|
| Λίβανος | Libanon | 1910 |
| Τοπίο παραθαλάσσιο | Maisema meren rannalla | 1918–1920 |
| Αλφαβητάριο, πρώτο μέρος — εικονογράφηση δεύτερης έκδοσης | Aapinen, ensimmäinen osa — kuvitus, toinen painos | 1920 |
| Λιμνοθάλασσα Μεσολογγίου | Mesolongin laguuni | 1921 |
| Δελφοί | Delfoi | 1922–1923 |
| Τείχη Μονεμβασιάς | Monemvasian muurit | 1924–1928 |
Lause muistettavaksi
η σχηματοποίηση και τα δυνατά, καθαρά χρώματα που χτίζουν σε ενότητες τη σύνθεση
i schimatopoíisi kai ta dynatá, kathará chrómata pou chtízoun se enótites ti sýnthesi
muotojen pelkistys ja vahvat, puhtaat värit, jotka rakentavat sommittelun kokonaisuuksiksi
















































































































