Spyros Papaloukas

Papaloukas opiskeli Ateenan taidekoulussa ja jatkoi Pariisissa 1917–1921. Hän tutustui moderniin maalaukseen sekä jälki-impressionistisiin väri- ja muotokokeiluihin. Hän palasi Vähän-Aasian sotaretkelle sotamaalarina. Kuvia esiteltiin Zappeionissa 1922; suuri osa tuotannosta katosi myöhemmin Smyrnan tuhossa.

Athoksen kausi 1923–1924 oli ratkaiseva. Hän maalasi maisemia, luostareita ja satamia sekä tutki bysanttilaisia seinämaalauksia, ikoneita ja käsikirjoituksia. Kohtaamiset kehittivät henkilökohtaista kuvakieltä. Hän koristeli Amfissan Evangelistria-katedraalin 1927–1932. Opetus ja julkiset tehtävät laajensivat vaikutusta: piirustusopetus teknillisessä yliopistossa 1943–1951 ja taidekoulun maalausprofessuuri 1956. Stratis Doukasin, Nikos Hadjikyriakos-Ghikan, Dimitris Pikionisin ja Sokratis Karantinosin kanssa hän teki To Trito Mati -lehteä 1935–1937. Ura yhdisti Kreikan paikkojen havainnoinnin kansainvälisiin taidevirtauksiin.

Lavran luostarin vierashuone, 1924, kuuluu Athoksen kauteen. Kansallisgallerian vuodelle 1925 ajoittama Poika henkseleissä tuo ihmishahmon samaan värin ja rakenteen tutkimukseen. Amfissan Evangelistrian maalaukset, 1927–1932, siirtävät Bysantti-kohtaamisen suureen arkkitehtoniseen tilaan. Piirrokset ja tutkielmat valmistelivat yksittäisten kuvien ja kirkkotilan suhdetta.

Taloja Kypriadisissa, 1938, ja Delfoin maisema, 1945, osoittavat asuttujen maisemien jatkuvan merkityksen. Rakennukset, rinteet ja kasvillisuus muuttuvat muotojen ja värien suhteiksi. Kukkamaljakko (tummat värit), 1956, tuo tarkkaavaisuuden asetelmaan. Vaatimaton aihe voi vaatia vaativaa sommittelua. Materiaalisia keinoja koskeva lausuma ohjaa katsomaan väriä, viivaa ja järjestystä. Vierekkäisten sävyjen vertailu, siveltimenvedon seuraaminen ja esineen läsnäolon huomioiminen tekevät katsomisesta aktiivista. Työ ulottuu taulumaalauksesta monumentaalisiin kirkkomaalauksiin.

Papaloukas vaikutti 1900-luvun kreikkalaiseen maalaukseen yhdistämällä bysanttilaisen perinteen moderniin väritutkimukseen. Kansallisgallerian retrospektiivi 1976 esitteli työn uudelle yleisölle. Kreikankieliset museotekstit ja lyhyt lausuma antavat sanoja katsomiselle.

Tee omalle paperille kaksi sinistä värinäytettä ja sekoita toiseen valkoista. Käytä mallia «Το δεύτερο μπλε είναι πιο φωτεινό από το πρώτο». Valitse sitten lämmin ja viileä väri ja kuvaa niitä kreikaksi. θερμός ja ψυχρός tarkoittavat värisuhteita, eivät mitattua lämpötilaa. B1 kuvaa tätä ohjattua nykykreikan vertailua, adjektiiveja, maalausverbejä ja oman valinnan perustelua.

• Hän tutki bysanttilaista taidetta Athoksella 1923–1924.
• Amfissan Evangelistrian maalaukset ajoittuvat vuosiin 1927–1932.
• Kansallisgalleria järjesti retrospektiivin 1976.