Ilias Venezis

Ilias Mellos, joka kirjoitti nimellä Venezis, syntyi 4. maaliskuuta 1904 Ayvalıkissa, jota kreikkalaiset kutsuivat nimillä Αϊβαλί tai Κυδωνίες. Se oli vauras oliiviöljyn ja saippuan kaupunki Lesboksen saarta vastapäätä. Hän kasvoi kaupungin ja isovanhempiensa kukkuloilla sijainneiden maiden välillä, myöhempien romaaniensa maisemissa. Kaupunki oli suuri ja lähes kokonaan kreikkalainen, ja siellä oli kouluja, kirkkoja ja vilkasta kauppaa saarten kanssa.

Syyskuussa 1922, kun Kreikan armeija romahti Vähässä-Aasiassa, kahdeksantoistavuotias pidätettiin ja lähetettiin tuhansien muiden kreikkalaismiesten kanssa työpataljooniin (αμελέ ταμπουρού), joissa heidät pakotettiin marssimaan ja tekemään työtä sisämaassa kauheissa oloissa. Useimmat hänen tovereistaan kuolivat. Hänet vapautettiin noin neljäntoista kuukauden kuluttua, ja hän siirtyi Mytilíniin, jonne hänen perheensä oli paennut pakolaisina.

Lesboksella hän sai työpaikan pankista, ja kirjailija Stratis Myrivilis julkaisi lehdessään hänen ensimmäisen kertomuksensa vankeudesta. Myöhemmin hän muutti Ateenaan, jossa hän työskenteli monta vuotta Kreikan keskuspankissa ja kirjoitti samalla romaaneja, novelleja ja artikkeleita. Saksan miehityksen aikana hänet pidätettiin ja häntä pidettiin jonkin aikaa vangittuna. Sodan jälkeen hän oli arvostettu julkisuuden henkilö, ja vuonna 1957 hänet valittiin Ateenan akatemian jäseneksi. Hän kuoli Ateenassa 3. elokuuta 1973.

Το νούμερο 31328 (Numero 31328), joka julkaistiin ensin jatkokertomuksena vuonna 1924 ja kirjana vuonna 1931, on saanut nimensä numerosta, jonka nuori vanki sai työpataljoonissa. Lyhyissä, hillityissä luvuissa se kuvaa marsseja, nälkää, pahoinpitelyjä ja ystävien kuolemia, mutta myös odottamattoman inhimillisyyden hetkiä vartijoiden keskuudessa. Sitä ei lueta poliittisena pamflettina vaan silminnäkijän todistuksena, ja se on yhä yksi vaikuttavimmista kirjoista vuodesta 1922.

Γαλήνη (Tyyneys, 1939) seuraa joukkoa vähäaasialaisia pakolaisia, jotka yrittävät juurtua Attikan karulle rannikolle Anavyssosin lähelle, meren ja kivien väliin, koti-ikävän ja uuden elämän hitaan työn keskellä. Miehityksen aikana kirjoitettu Αιολική γη (Aiolian maa, 1943) palaa alkuun: pojan kesiin isoisän mailla Kemerin vuoren juurella, paimenten, eläinten, tarujen ja ensimmäisten rakkauden ja kuoleman aavistusten keskellä – paratiisiin, jota katsotaan tietäen, että se tuhoutuu. Se on hänen rakastetuin ja eniten käännetty kirjansa.

Myöhempiä teoksia ovat toisen maailmansodan aikaan sijoittuva Έξοδος (Exodus, 1950) ja Ωκεανός (Valtameri, 1956). Hänen tyylinsä on yksinkertainen, lyyrinen ja inhimillinen; Myrivilisin ja Dido Sotirioun kanssa hän antoi äänen katastrofin sukupolvelle.

Kreikkalaiset koululaiset lukevat sivuja teoksista Αιολική γη ja Το νούμερο 31328 koulujen antologioista, ja kirjoja saa yhä edullisina painoksina, joita B1- tai B2-tason oppijan on helppo kokeilla. Lesboksen itärannikolta näkee salmen toisella puolella Ayvalıkin kukkulat, ja lautta Mytilínistä Ayvalıkiin on hyvä tapa tuntea, mistä hänen kirjansa kertovat. Nykyään Ayvalık itse toivottaa tervetulleiksi kreikkalaiset matkailijat, jotka tulevat katsomaan Kydoniesin vanhoja kreikkalaisia taloja ja kirkkoja, usein Aiolian maa laukussaan.

• Hänen oikea sukunimensä oli Mellos; Venezis oli suvun lempinimi, jota hän käytti kirjailijanimenään.
• Nimi Numero 31328 on numero, jonka hän sai vankina vuonna 1922.
• Hänet valittiin Ateenan akatemiaan vuonna 1957.
• Stratis Myrivilis, toinen suuri lesboslainen kirjailija, julkaisi ensimmäisenä hänen kertomuksensa vankeudesta mytiliniläisessä sanomalehdessä.