Dora Stratou

Dora Stratou, joka tunnetaan myös nimellä Dorothea Stratou, syntyi Ateenassa vuonna 1903. Hänen koulutukseensa kuului laulua, vieraita kieliä ja pianotunteja Dimitris Mitropoulosin johdolla. Ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen hän palasi Kreikkaan vuonna 1932 ja liittyi Ateenan taidepiireihin. Hänen käytännön työnsä Karolos Kounin Taideteatterissa oli hallinnollista: ihmisten ja voimavarojen järjestämisestä tuli myöhemmin keskeistä hänen omassa hankkeessaan.

Vuonna 1952 hän näki vierailevan jugoslavialaisen kansantanssiryhmän. Sen paikallisten tanssien, musiikin ja pukujen yhdistelmä osoitti pysyvän kreikkalaisen ryhmän mahdollisuudet. Kansanperinteentutkija Georgios Megasin neuvojen sekä taiteilijoiden ja julkisten vaikuttajien tuen avulla hän perusti Kreikkalaiset tanssit -yhdistyksen vuonna 1953. Taidemaalari Yannis Tsarouchis auttoi ensimmäisissä puvuissa; muut neuvonantajat toivat musiikin, tekstiilien ja esittämisen asiantuntemusta.

Kylävierailut, kerääminen ja harjoitukset kehittyivät kiertueiden rinnalla. Vuonna 1963 ryhmälle tilattiin oma teatteri Filopappoksen kukkulalle, pysyvän lavastuksen tekijänä Spiros Vasileiou. Stratou jatkoi ohjelmiston ja pukukokoelman rakentamista ja julkaisi kirjoja tanssikäsityksestään. Hän vetäytyi vuonna 1983 ja kuoli 19. tammikuuta 1988. Hänen nimensä jäi hänen perustamansa laitoksen nimeen.

Stratoun saavutus oli paikallisen käytännön ja teatterin kohtaamisen järjestäminen. Tiettyjen yhteisöjen tanssijat ja muusikot välittivät askelia, sävelmiä, käsiotteita sekä musiikin ja liikkeen suhdetta. Ryhmä keräsi aineistoa kenttätyöllä, tallenteilla ja suoralla opetuksella; harjoituksissa siitä tuli yleisölle esitettävä ohjelma. Näyttämö antoi aineistolle uuden ympäristön ja valitun järjestyksen.

Puvut olivat olennainen osa työtä. Laitos keräsi kylissä valmistettuja vaatteita, koruja ja kirjontoja sekä kehitti taitoja niiden pukemiseen, taittelemiseen ja hoitoon. Ohjelmisto tunnistaa alueelliset perinteet, kuten Kreetan ja Pontoksen tanssit; pelkkä tanssin nimi ei kuvaa jokaista paikallista muunnelmaa. Teatterin omakin selostus myöntää, että esityksessä voidaan joskus käyttää naapurikylän pukua.

Kirjat Οι λαϊκοί χοροί, ένας ζωντανός δεσμός με το παρελθόν (Kansantanssit, elävä yhteys menneisyyteen, 1966) ja Ελληνικοί παραδοσιακοί χοροί (Kreikkalaiset perinteiset tanssit, 1978) ilmaisevat hänen säilyttämisnäkemystään. Hän liitti tanssin kansalliseen historialliseen jatkuvuuteen. Se oli hänen tulkintansa perinnöstä, kun taas tallennetut ihmiset, paikat ja versiot säilyvät arvokkaana näyttönä monimuotoisista käytännöistä. Hänen perintöönsä kuuluu organisaatio, joka pitää aineiston tutkittavana.

Avaa laitoksen tanssipandektista Kalamatianos-hakusana ja säilytä paikkatieto muistiinpanoissasi. Tunnista dokumentoidusta kuvasta tai lyhyestä liikesarjasta piiri, käsiote ja näkyvä vaate. Tee kreikankielinen luettelo sanoilla το βήμα, το χέρι, ο κύκλος ja η φορεσιά. Anna sitten kaksi omaa yksinkertaista liikeohjetta sanoilla δεξιά ja αριστερά kuvaten todella näkemääsi liikettä. Lauseet harjoittavat suuntia ja kehon sanastoa; ne eivät muodosta kokonaista tanssituntia. Vertaa toista alueellista hakusanaa ja merkitse yksi ero. Kokoelmasta tulee tapa puhua tarkasti yhdessä liikkuvista ihmisistä kunnioittaen tanssiin liitettyjä nimiä ja paikkoja.

• Hänen pianonopettajansa oli Dimitris Mitropoulos.
• Hän perusti tanssiyhdistyksen noin viisikymmenvuotiaana.
• Taidemaalari Yannis Tsarouchis auttoi ensimmäisten pukujen kanssa.
• Teatterin kokoelmissa on vaatteiden lisäksi tallenteita.