Eleni Vakalo

Vakalo, syntyjään Eleni Stavrinou, kasvoi Ateenassa. Hän opiskeli arkeologiaa Ateenan yliopistossa ja taidehistoriaa Sorbonnessa Pariisissa. Runous ja kuvataide kehittyivät rinnakkain hänen työssään. Ensimmäinen kokoelma Θέμα και παραλλαγές (Teema ja muunnelmia) ilmestyi 1945 kirjallisuuslehdissä julkaistujen runojen jälkeen.

Ta Neassa ja Zygosissa hän käsitteli näyttelyitä sekä maalauksen ja veistoksen muuttuvaa kieltä. Marraskuussa 1958 hän perusti Vakalo-koulun taidemaalari ja lavastaja Giorgos Vakaloon, taidemaalari Panagiotis Tetsisin ja kustantaja Frantzis Frantziskakisin kanssa. Taidehistorian ja näköhavainnon opetus yhdisti analyysin katsomisen kokemukseen. Hän osallistui koulun johtoon elämänsä loppuun asti.

Valtion runopalkinto 1991 myönnettiin teokselle Γεγονότα και ιστορίες της κυρα-Ροδαλίνας (Rouva Rodalinan tapahtumia ja tarinoita). Princetonin arkisto säilyttää runokäsikirjoituksia, luentoja, esseitä, kirjeitä ja muistikirjoja. Hän kuoli Ateenassa 2001. Kirjojen, opetuksen ja luonnosten rinnakkaisuus paljastaa uran, joka rakentui sanojen, kuvien ja ihmisten tarkkaavaisen kohtaamisen varaan.

Το Δάσος (Metsä), 1954, ja Περιγραφή του Σώματος (Ruumiin kuvaus), 1959, liittävät maiseman ja ruumiillisen kokemuksen kokeelliseen runokieleen. Tutut substantiivit eivät vain nimeä pysyviä esineitä: niiden suhteet voivat muuttua tekstin edetessä. Pitkissä kokonaisuuksissa seurataan rytmiä, ääntä ja vaihtuvia näkökulmia.

Του κόσμου (Maailmasta), 1978, sisältää runon ”Miten ihmisestä tuli paha”, joka on mukana kreikkalaisessa kirjallisuuden oppikirjassa. Näennäisen yksinkertainen kertomus seuraa säälin muuttumista peloksi, itsensä oikeuttamiseksi ja väkivaltaan osallistumiseksi. Satumainen esitystapa terävöittää kysymystä vastuusta. Lyhyt sitaatti kuuluu tähän tapahtumakulkuun, ei omaelämäkerralliseen tunnustukseen.

Hänen kritiikkinsä tarkastelee myös taiteen kohtaamista. Η φυσιογνωμία της μεταπολεμικής τέχνης στην Ελλάδα (Sodanjälkeisen taiteen luonne Kreikassa), neljä osaa vuosilta 1981–1984, tutkii muuttuvaa taidekenttää. Rodalina-kokoelma, 1990, ja Το άλλο του πράγματος (Asian toinen puoli), 1995 ilmestynyt koottu runous vuosilta 1954–1994, osoittavat kirjallisen työn jatkuvuuden. Runoutta ja kritiikkiä yhdistää kiinnostus siihen, miten tarkkaavaisuus muovaa ymmärtämistä.

Vakalo elää kirjoissa, perustamassaan koulussa ja Kreikan kouluissa luettavassa runossa. Arkisto auttaa tutkimaan julkaisujen taustalla olevaa kirjoittamista ja opetusta. Tämän sivun teksti tarjoaa harjoituksen tunteiden lukemiseen valintojen sarjana.

Kopioi «Λυπήθηκα επειδή ήταν μόνος. Γι’ αυτό κάθισα δίπλα του». Alleviivaa syy sanan επειδή jälkeen ja seuraus ilmauksen γι’ αυτό jälkeen. Kirjoita toinen auttava vastaus tekstin toisen mallin avulla. Lue molemmat ääneen ja vertaa seurauksia. Nämä ovat omia harjoituslauseitamme; runon häiritsevä loppu on erillinen kirjallinen ratkaisu. B1 tarkoittaa mukautettua nykykreikan lukutekstiä ja ohjattua harjoitusta.

• Hän työskenteli runouden, taidekritiikin ja opetuksen parissa.
• Koulun oma historia ajoittaa perustamisen marraskuuhun 1958.
• Princeton säilyttää hänen runokäsikirjoituksiaan ja luentojaan.