Simonides Keoslainen

Simonides tuli Kean saarelta, jota antiikin lähteet kutsuvat myös Keokseksi. Elämä ajoitetaan perinteisesti noin vuosiin 556–468 eaa., myöhäisarkaaiselta kaudelta persialaissotiin. Kreikan kirjallisuushistoriat yhdistävät uran Ateenaan, Thessaliaan ja Sisiliaan, joissa hallitsijat ja varakkaat tukijat rahoittivat runoilijoita ja julkisia esityksiä. Työ kuuluu maailmaan, jossa laulu saattoi ylistää suojelijaa, muistella voittoa tai antaa surulle julkisen muodon. Latinankielinen Simonides ja kreikkalainen Σιμωνίδης tarkoittavat samaa keoslaista runoilijaa.

Säilyneet tiedot ovat epätasaisia. Platon esittelee nimenomaisesti Skopaalle osoitetun laulun, ja Diodoros lainaa Thermopylain kuolleita kunnioittavaa runoa. Kohdat osoittavat monipuolisen runoilijan maineen mutta eivät kerro jatkuvasti hänen matkoistaan tai kokemuksistaan. Myöhemmät kirjoittajat tekivät hänestä myös muistettavien tarinoiden sankarin. Cicero kertoo hänen muka tunnistaneen sortuneen juhlasalin uhrit muistamalla paikat pöydässä ja yhdistää tarinan muistin harjoittamiseen. Kyse on myöhemmästä kirjallisesta perinteestä, ei aikalaisdokumentista. Elämäkerta ja maine muodostuvat siksi eri todistusaineistoista: säilyneistä säkeistä, antiikin keskusteluista ja paljon myöhemmistä kertomuksista.

Simonideen runous säilyy pääosin muiden kirjoittajien lainaamina katkelmina. Nykyjulkaisut yksilöivät monet numeroilla. Katkelma 542 PMG, laulu Skopaalle, käsittelee todella hyväksi tulemisen vaikeutta. Platonin dialogissa Πρωταγόρας (Protagoras) puhujat pohtivat mahdollista ristiriitaa ja erottavat osin hyväksi tulemisen hyvästä olemisesta. Tulkinta kuuluu filosofiseen dialogiin eikä ole runoilijan oma suora selitys. Stobaioksen välittämä katkelma 521 PMG varoittaa ihmisen onnen epävarmuudesta.

Tavallisesti nimellä Δανάη (Danae) kutsuttu kohta, katkelma 543 PMG, esittää äidin ja lapsen merellä. Danaen huolestuneet sanat asettuvat nukkuvaa Perseus-vauvaa vasten; kohtaus kuuluu myyttiin. Thermopylain vainajien ylistys, katkelma 531 PMG, kääntää surun pysyväksi muistamiseksi. Diodoros lainaa sitä nimenomaisesti Simonideen työnä. Se on eri runo kuin kuuluisa spartalaisten hautaepigrammi, joka puhuttelee muukalaista. Herodotos esittää tämän nimeämättä Simonidesta tekijäksi. Hän liittää Simonideen nimenomaan tietäjä Megistiaan muistokirjoitukseen. Ero merkitsee: runoilijan suuri myöhempi maine ei varmista jokaisen tunnetun epigrammin tekijyyttä. Ylistys, valitus ja pohdinta näkyvät silti välittyneissä katkelmissa.

Simonideen voi kohdata kreikkalaisissa antologioissa, Platonilla ja Thermopylain muistoperinteessä. Aloita lyhyestä sitaatista ja omasta nykykreikankielisestä versiostamme. B1 koskee mukautettua lukutekstiä, ei antiikin runon itsenäistä hallintaa. Vertaa kahta omaa lausetta: Είμαι αρχάριος στα ελληνικά (Olen aloittelija kreikassa) ja Με την εξάσκηση γίνομαι πιο άνετος (Harjoittelemalla tulen varmemmaksi). Ensimmäinen kuvaa tilaa, toinen muutosta. Valitse pieni kielitavoite ja kerro, miten harjoittelet. Tehtävä saa aiheen dialogin erottelusta väittämättä, että Simonides olisi kirjoittanut kieltenopiskeluneuvoja.

• Keos on nykyisin yleensä Keaksi kutsuttu saari.
• Platon lainaa Simonideen laulua Skopaalle.
• Danae-katkelma esittää myyttisen äidin ja lapsen.
• Spartalaisen hautaepigrammin tekijyys on epävarmempi kuin suositut kertomukset antavat ymmärtää.