Platon

Platon syntyi noin vuonna 427 eaa. yhteen Ateenan vanhimmista suvuista: hänen äitinsä Periktione väitti polveutuvansa Solonin suvusta, ja äidin sukulaiset Kritias ja Kharmides kuuluivat niihin Kolmeenkymmeneen tyranniin, jotka hallitsivat Ateenaa sen tappion jälkeen vuonna 404 eaa. Perimätiedon mukaan hänen oikea nimensä oli Aristokles, ja ”Platon” oli lempinimi, ”leveä”, hartioiden tai tyylin vuoksi. Hän kasvoi Peloponnesoksen sodan aikana ja liittyi nuorena miehenä Sokrateen seuraajiin.

Sokrateen oikeudenkäynti ja teloitus vuonna 399 eaa., jonka palautettu demokratia toimeenpani, käänsi Platonin pois Ateenan politiikasta. Hän lähti joksikin aikaa kaupungista, kävi Megarassa ja ehkä Egyptissä ja matkusti noin vuonna 388 eaa. Etelä-Italiaan ja Sisiliaan, missä hän tapasi pythagoralaisen Arkhytaan ja Syrakusan tyrannin Dionysios I:n; kertomuksen mukaan tyranni myi hänet orjaksi ja ystävät lunastivat hänet vapaaksi. Palattuaan Ateenaan noin vuonna 387 eaa. hän perusti koulun muurien ulkopuolelle sankari Akademokselle pyhitettyyn lehtoon: Akatemian, joka säilyi muodossa tai toisessa yhdeksän vuosisataa.

Hän palasi Syrakusaan kahdesti, vuosina 367 ja 361 eaa., toivoen tekevänsä nuoresta Dionysios II:sta filosofihallitsijan; molemmat yritykset epäonnistuivat pahasti, ja hän oli onnekas päästessään kotiin. Hän opetti Akatemiassa kuolemaansa saakka, noin vuoteen 347 eaa., noin kahdeksankymmenvuotiaaksi. Hänen kuuluisin oppilaansa Aristoteles viipyi siellä kaksikymmentä vuotta.

Platon ei koskaan puhu omalla äänellään: kaikki, mitä hän kirjoitti, on dialogin muodossa, keskusteluina, joissa Sokrates tai joskus joku muu puhuja tutkii, mitä ihmiset luulevat tietävänsä. Säilyneitä dialogeja on noin kolmekymmentäviisi, minkä lisäksi on kirjeitä, joiden aitoudesta kiistellään. Varhaiset dialogit, kuten Απολογία Σωκράτους (Sokrateen puolustuspuhe), Sokrateen puhe oikeudenkäynnissään, ja Κρίτων (Kriton), siitä miksi hän kieltäytyy pakenemasta vankilasta, ovat tärkein kuvamme Sokrateesta. Φαίδων (Faidon) kuvaa hänen viimeisiä tuntejaan ja hänen todisteluaan sielun kuolemattomuudesta.

Keskikauden dialogit rakentavat Platonin omaa filosofiaa. Συμπόσιον (Pidot) on juomingit, joissa jokainen vieras ylistää Erosta; Aristofanes kertoo myytin kahtia jaetuista ihmisistä, jotka etsivät toista puoliskoaan, ja Diotima kuvaa portaat ruumiin kauneudesta itse Kauneuteen. Kymmenkirjainen Πολιτεία (Valtio) kysyy, mitä oikeudenmukaisuus on, ja vastaa kuvaamalla ihannevaltion, jota filosofit hallitsevat; siinä ovat Gygeen sormus, joka tekee kantajansa näkymättömäksi, luolavertaus, jossa vangit luulevat varjoja todellisuudeksi, ja Erin myytti sielun valinnasta seuraavaa elämäänsä varten. Φαίδρος (Faidros) kuvaa sielun vaunujen ajajana kahden hevosen kanssa ja kertoo, miten jumala Theuth tarjosi kirjoitustaidon kuningas Thamukselle.

Myöhemmin syntyivät Τίμαιος ja Κριτίας, joissa on kertomus Atlantiksesta, sekä laaja ja keskeneräinen Νόμοι (Lait). Hänen attikankreikkainen proosansa on malli, johon jokainen myöhempi kreikkalainen kirjailija on itseään verrannut.

Ateenassa Akatemian paikka on arkeologinen puisto kaupunginosassa, jonka nimi on yhä Ακαδημία Πλάτωνος, ja siellä on pieni digitaalinen museo; Panepistimiou-kadulla vuonna 1926 perustetun kansallisen Ateenan akatemian sisäänkäynnillä istuvat marmoriset Platon ja Sokrates. Jokainen kreikkalainen lyseon viimeisen luokan oppilas lukee valtakunnallisia kokeita varten katkelmia Protagoraasta ja Valtiosta alkukielellä. Arkikreikka säilyttää hänen sanansa: πλατωνικός έρωτας tarkoittaa rakkautta ilman kosketusta, ο μύθος του σπηλαίου mitä tahansa tilannetta, jossa ihmiset luulevat varjoja totuudeksi, ja Ατλαντίδα on hänen keksintönsä. Tämän sivuston lukutekstit kertovat kuusi hänen myyttiään nykykreikaksi: aloita luolasta.

• Akatemia sijaitsi oliivilehdossa Ateenan ulkopuolella ja antoi nimensä jokaiselle maailman akatemialle; paikan ympärillä oleva ateenalainen kaupunginosa kantaa yhä tätä nimeä.
• Atlantis ei esiinny missään ennen Platonin Timaiosta ja Kritiasta; hän esittää sen tarinana, jonka Solon kuuli egyptiläisiltä papeilta, ja keksi sen lähes varmasti itse.
• Faidroksessa hän antaa egyptiläisen kuninkaan väittää, että kirjoitus turmelee muistin, ja tämä väite on tietenkin säilynyt kirjoitettuna.
• Kolmesti hän vieraili Syrakusan tyrannien luona toivoen luovansa filosofikuninkaan; kaikki kolme vierailua päättyivät epäonnistumiseen tai vaaraan.