Antoinetta Angelidi

Antoinetta Angelidi opiskeli arkkitehtuuria Ateenan kansallisessa teknillisessä yliopistossa ja valmistui 1973. Sitten hän muutti Pariisiin opiskelemaan ohjausta ja leikkausta IDHECissä sekä elokuvateoriaa Christian Metzin kanssa. Tie elokuvaan yhdisti aiemman maalausharrastuksen kysymyksiin siitä, miten linjat, akselit ja asetelmat luovat merkityksiä. Myöhemmässä haastattelussa hän kuvasi löytäneensä jatkumon maalauksesta arkkitehtuuriin ja elokuvaan.

Ensimmäinen pitkä elokuva ilmestyi 1977. Elokuvan ja kuvataiteen välissä hän kehitti feministisen kokeellisen työtavan, jossa kuvat ja äänet eivät välttämättä tottele tavanomaista juonta. Unen mekanismit tarjosivat materiaalin sommittelumenetelmän pelkän kuvitettavan aiheen sijaan. Maalaukset, esineet, installaatiot ja performanssit jatkuivat elokuvien rinnalla ja laajensivat tilan ja katsojan paikan tutkimista.

Angelidi opetti myös vuosia ohjausta Thessalonikin Aristoteles-yliopiston elokuvalaitoksella. Hän on sittemmin jäänyt tästä tehtävästä eläkkeelle. Thessalonikin festivaali palkitsi hänen kokonaispanoksensa 2005, ja Prismatic Ground myönsi Ground Glass Awardin 2024. Tunnustukset yhdistävät pitkäjänteisen taiteellisen työn Kreikan ulkopuolisiin yleisöihin. Opetus puolestaan välittää uusille elokuvantekijöille rakentamisen, analyysin ja oman katseen kysymyksiä.

Idées Fixes / Dies Irae (1977), myös Παραλλαγές στο ίδιο θέμα, ”Muunnelmia samasta teemasta”, tutkii naiskehon esittämistä modernissa taiteessa. Ranskassa tuotetun elokuvan kielet ovat ranska ja kreikka. Muokatut kuvat ja puheen äänet osallistuvat esittämisen pohdintaan sen sijaan, että vain kuvittaisivat kertomusta.

Τόπος, ”Paikka” (1985), rakentaa unenomaisen kynnyksen elämän ja kuoleman välille. Naisen identiteetti hajaantuu muihin hahmoihin, ja äänet sekä muistot ylittävät tavalliset aikarajat. Ohjaaja kuvaa tilaa aktiiviseksi läsnäoloksi, mikä korostaa sommittelua ja kehojen suhteita. Οι ώρες – Μια τετράγωνη ταινία, ”Tunnit – Neliömäinen elokuva” (1995), seuraa Spendon oman elämän uudelleenrakentamista. Muisti on muuttuva rakennelma: kehämäinen aika kohtaa neliömäisen järjestyksen.

Κλέφτης ή η Πραγματικότητα, ”Varas tai todellisuus” (2001), esittää kolme versiota yhdestä päivästä eri hahmojen ja näkökulmien kautta. Kolme myöhempää pitkää elokuvaa ovat kreikankielisiä, mutta kokeellisen muodon ymmärtäminen vaatii muutakin kuin vuoropuhelun tunnistamista. Toisto, rajaus, ääni ja näkökulmanvaihdokset kutsuvat aktiiviseen katsomiseen. Esine voi pysyä samana, vaikka sen merkitys vaihtuu paikan tai toiseen kuvaan syntyvän suhteen vuoksi.

Angelidi laajentaa kreikkalaista elokuvakulttuuria feministisellä työllä, jossa kuvat ovat rakennettuja suhteita. Tästä syntyy yhteys visuaalisen tarkkaavaisuuden ja nykykreikan kuvailun välille. Kuuntele mukautettu teksti, piirrä paperille suorakulmio ja aseta sen sisään kaksi pientä esinettä. Kuvaile toista ilmauksella μπροστά από ja nimeä valoisa tai tumma alue. Siirrä esine suorakulmion ulkopuolelle ja selitä muutos sanoilla τώρα ja επειδή. Vertaa lopuksi asetelmia ääneen. Harjoitus seuraa hänen kiinnostustaan sommitteluun kopioimatta elokuvakohtausta. Se kehittää tilailmauksia, adjektiivien mukautumista ja perusteltua kuvausta ilman kokonaisen kokeellisen elokuvan ymmärtämistä.

• Arkkitehdin tutkinto on vuodelta 1973.
• Neljä pitkää elokuvaa ilmestyivät 1977, 1985, 1995 ja 2001.
• Vuoden 1977 elokuva käyttää ranskaa ja kreikkaa, kolme seuraavaa kreikkaa.
• Prismatic Ground palkitsi hänet 2024.