Stratis Myrivilis

Efstratios Stamatopoulos syntyi 30. kesäkuuta 1890 Sykamineassa, kylässä Lesboksen pohjoisrannikolla, joka kuului silloin vielä Osmanien valtakuntaan. Hän lähti Ateenaan opiskelemaan oikeustiedettä ja kirjallisuutta, mutta vuonna 1912, kun Balkanin sodat syttyivät, hän ilmoittautui vapaaehtoisena armeijaan. Hän taisteli Balkanin sodissa, ensimmäisessä maailmansodassa Makedonian rintamalla, jossa hän haavoittui, sekä Vähän-Aasian sotaretkellä 1919–1922. Kymmenen vuotta sotilaana antoi hänelle hänen aiheensa.

Palattuaan Mytileneen Vähän-Aasian katastrofin jälkeen hän perusti lehden Καμπάνα (Kello) ja toimitti sitä sekä julkaisi siinä jatkokertomuksena sotapäiväkirjan, josta tuli Η ζωή εν τάφω. Ensimmäinen painos painettiin Mytilenessä vuonna 1924; laajennettu ateenalainen painos vuodelta 1930 teki hänestä kuuluisan yhdessä yössä. Vuonna 1932 hän muutti perheineen Ateenaan ja eli journalismilla julkaisten romaaneja, novelleja ja lehtikolumneja seuraavat neljäkymmentä vuotta. Hän työskenteli Kreikan valtiollisessa radiossa, toimi Kreikan kirjailijoiden kansallisen seuran puheenjohtajana ja valittiin vuonna 1958 Ateenan akatemian jäseneksi.

Hän kirjoitti salanimellä Myrivilis uransa alusta lähtien. Hänen sodanvastainen romaaninsa kiellettiin Metaxasin diktatuurin aikana ja uudelleen Saksan miehityksen aikana. Hän kuoli Ateenassa 19. heinäkuuta 1969, mutta hänen sydämensä jäi Sykamineaan, jonka kalliot, kalastusveneet ja oliivitarhat täyttävät jokaisen hänen kirjoittamansa kirjan.

Η ζωή εν τάφω (Elämä haudassa, 1924, lopullinen muoto 1930) esitetään kersantti Antonis Kostoulasin muistikirjoina, jotka löydettiin hänen kuoltuaan Makedonian rintamalla ja jotka hän kirjoitti rakastamalleen naiselle. Lyhyissä, eloisissa luvuissa hän kuvaa juoksuhautoja Monastirin lähellä, mutaa ja täitä, kaasuhyökkäyksiä, slaavinkielisiä kyläläisiä, jotka antavat sotilaille suojaa, sekä uskon hidasta katoamista sotaan. Nimi tulee pitkäperjantain hymnistä «Ἡ ζωὴ ἐν τάφῳ» (Elämä haudassa), ja juoksuhauta on hauta. Se on yhä voimakkain kreikkalainen kirja ensimmäisestä maailmansodasta.

Η δασκάλα με τα χρυσά μάτια (Kultasilmäinen opettajatar, 1933) jatkaa tarinaa rauhan aikana: sotilas palaa Lesbokselle ja rakastuu kaatuneen toverinsa leskeen. Η Παναγιά η Γοργόνα (Merenneito-Madonna, 1949) sijoittuu kalastajakylään, jonka esikuvana on Skala Sykamineas ja jossa Vähän-Aasian pakolaiset rakentavat uutta elämää pienen kalliolla seisovan kappelin ympärille; sen ikoni esittää Neitsyt Mariaa merenneidon pyrstöllä. Näitä kolmea romaania luetaan yleensä trilogiana sodasta ja sen jälkiseurauksista. Pienoisromaani Ο Βασίλης ο Αρβανίτης (Vasilis arvaniitti, 1943) kuvaa ylpeää, väkivaltaista ja vetovoimaista kylän mahtimiestä. Myrivilis julkaisi myös novellikokoelmat Το πράσινο βιβλίο (Vihreä kirja), Το γαλάζιο βιβλίο (Sininen kirja) ja Το κόκκινο βιβλίο (Punainen kirja), joiden väreistä tuli hänen tavaramerkkinsä. Hänen proosansa on runsasta ja aistillista, saaren murteeseen juurtunutta, ja siinä on pitkiä kuvauksia valosta ja merestä.

Sivuja teoksesta Η ζωή εν τάφω on kreikkalaisessa koulun antologiassa, ja romaania luetaan uudelleen aina, kun kreikkalaiset väittelevät sodasta ja rauhasta; se on käännetty englanniksi ja moniin muihin kieliin. Mene Skala Sykamineasiin Lesbokselle: Panagia Gorgonan kappeli todella seisoo kalliolla satamassa, ja vanha mulperipuu, jonka alla Myrivilis mielellään istui kirjoittamassa, η μουριά του Μυριβήλη, varjostaa yhä rantatavernaa. Hänen talonsa Sykamineassa on merkitty, ja Mytilenessä ja Ateenassa on hänen mukaansa nimettyjä katuja. Nimestä Η ζωή εν τάφω on tullut oma sanontansa, jota toimittajat käyttävät mistä tahansa kuopassa eletystä elämästä, ja Η Παναγιά η Γοργόνα antoi saarelle yhden sen tunnetuimmista kuvista.

• Nimi Η ζωή εν τάφω on jokaisessa kreikkalaisessa kirkossa laulettavan pitkäperjantain valitusvirren ensimmäinen säe, jonka romaani muuttaa juoksuhautojen kuvaukseksi.
• Hän palveli sotilaana noin kymmenen vuotta, vuoden 1912 Balkanin sodista Vähän-Aasian vetäytymiseen vuonna 1922.
• Hänen kolme novellikokoelmaansa on nimetty yksinkertaisesti värien mukaan: vihreä, sininen ja punainen.
• Teoksen Η Παναγιά η Γοργόνα kappeli on olemassa: pyhiinvaeltajat ja turistit kiipeävät yhä Skala Sykamineasin kalliolle katsomaan sitä.