Sofokles

Sofokles syntyi noin 497 eaa. Kolonoksessa, kylässä aivan Ateenan muurien ulkopuolella, josta hän myöhemmin teki viimeisen näytelmänsä tapahtumapaikan. Hänen isänsä Sofillos oli varakas käsityöläinen tai aseiden valmistaja, ja poika sai parhaan koulutuksen, mitä Ateena saattoi tarjota musiikissa ja voimistelussa. Antiikin elämäkerturien mukaan hänet valittiin komeana kuusitoistavuotiaana johtamaan poikakuoroa, joka juhli kreikkalaisten voittoa Salamiissa vuonna 480 eaa.

Vuonna 468 eaa. hän osallistui ensimmäistä kertaa Suurten Dionysia-juhlien draamakilpailuun ja voitti suuren Aiskhyloksen. Sen jälkeen hän voitti Dionysia-juhlilla noin kaksikymmentä kertaa ja lisäksi useita kertoja pienemmillä Lenaia-juhlilla, eikä hänen kerrota koskaan jääneen viimeiseksi. Toisin kuin Euripides, hän oli myös julkisuuden henkilö: vuonna 443/2 hän toimi yhtenä Deloksen liiton rahastonhoitajista, vuonna 441/0 hänet valittiin strategiksi Perikleen rinnalla sodassa Samosta vastaan, ja Sisilian katastrofin jälkeen vuonna 413 hän istui kaupunkia johtaneessa hätätilakomiteassa. Hän oli myös parantamiskultin pappi, ja perimätiedon mukaan ateenalaiset palvoivat häntä kuolemansa jälkeen sankarina nimellä Dekhion.

Hän eli noin yhdeksänkymmenvuotiaaksi, lähes koko Peloponnesoksen sodan ajan, ja kuoli vuonna 406 eaa., muutama kuukausi Euripideen jälkeen. Komediarunoilija Frynikhos kirjoitti, että hän oli onnekas: pitkä elämä, monta hienoa näytelmää ja kuolema ilman kärsimystä.

Noin 120 näytelmästä seitsemän tragediaa on säilynyt kokonaisina: Αίας (Aias), Αντιγόνη (Antigone, n. 441 eaa.), Τραχίνιαι (Trakhiin naiset), Οιδίπους Τύραννος (Kuningas Oidipus, n. 429 eaa.), Ηλέκτρα (Elektra), Φιλοκτήτης (Filoktetes, 409 eaa.) ja Οιδίπους επί Κολωνώ (Oidipus Kolonoksessa, esitetty 401 eaa. hänen kuolemansa jälkeen). Suuri osa satyyrinäytelmästä Ιχνευταί (Jäljittäjät) löytyi papyrukselta Egyptistä vuonna 1912.

Antigone hautaa veljensä kuninkaan käskyä uhmaten ja valitsee kuoleman tottelemisen sijaan; hänen yhteenottonsa Kreonin kanssa on vanhin ja selkein draama omantunnon ja valtion vastakkainasettelusta. Kuningas Oidipus näyttää älykkään hallitsijan, joka tutkii rikosta ja huomaa olevansa itse rikollinen: Aristoteles piti sitä tragedian mallina, ja Freud lainasi sen nimen Oidipus-kompleksille. Elektra odottaa vuosia kostaakseen isänsä kuoleman, Filoktetes on saarelle hylätty haavoittunut mies, jota kreikkalaiset taas tarvitsevat, ja Oidipus Kolonoksessa näyttää sokean vanhan kuninkaan löytävän rauhan Sofokleen omassa kotikylässä.

Aristoteles pitää Sofoklesta kolmannen näyttelijän ja maalattujen lavasteiden käyttöönottajana; hän myös kasvatti kuoron kahdestatoista viiteentoista jäseneen. Hänen sankarinsa ovat itsepäisiä, yksinäisiä ihmisiä, jotka eivät suostu taipumaan, ja hänen juonensa on rakennettu niin tiiviiksi, että jokainen kohtaus kiristää ruuvia. Antigonen kuuluisa kuorolaulu, «Πολλὰ τὰ δεινὰ κοὐδὲν ἀνθρώπου δεινότερον πέλει» (Paljon on ihmeellistä, mutta mikään ei ole ihmistä ihmeellisempi), on antiikin maailman ylistyslaulu ihmisen älylle ja sen rajoille.

Antigone on pakollista luettavaa kreikkalaisen lyseon toisella luokalla, joten jokainen aikuinen kreikkalainen on kääntänyt Kreonin ja Antigonen riidan säe säkeeltä; Οιδίπους Τύραννος (Kuningas Oidipus) luetaan yliopistossa. Joka kesä Ateenan ja Epidauroksen festivaali esittää Sofoklesta Epidauroksen antiikin teatterissa, ja Antigonen tai Oidipuksen näkeminen siellä tähtitaivaan alla on eräänlainen siirtymäriitti. Ilmaus «οιδιπόδειο σύμπλεγμα» (Oidipus-kompleksi) kuuluu arkikieleen, ja Antigone, Elektra ja Ismene ovat yhä yleisiä tyttöjen nimiä. Σοφοκλέους-nimisiä katuja (Sofokleenkatu) on Ateenan keskustassa ja useimmissa Kreikan kaupungeissa. Nykyohjaajat 1930-luvun Dimitris Rontirisista tämän päivän Theodoros Terzopoulosiin ovat rakentaneet maineensa hänen näytelmiensä varaan.

• Hänen ensimmäinen osallistumisensa kilpailuun vuonna 468 eaa. päihitti Aiskhyloksen; kerrotaan, että tavallisen tuomariston sijaan tuomareiksi pyydettiin sotapäällikkö Kimon ja hänen kollegansa.
• Hänet valittiin strategiksi vuonna 441/0 eaa., kerrotaan siksi, että ateenalaiset olivat niin ihastuneita Antigoneen.
• Ciceron mukaan, kun hänen poikansa syytti häntä oikeudessa seniiliydestä, vanha runoilija luki tuomareille kuorolaulun Oidipus Kolonoksessa -näytelmästä ja vapautettiin heti.
• Hänen noin 120 näytelmästään 113 tunnetaan nimeltä, mutta vain seitsemän on säilynyt meille kokonaisina.