Maria Polydouri

Maria Polydouri syntyi 1. huhtikuuta 1902 Kalamatassa Peloponnesoksella kirjallisuuden opettajan tyttärenä; perhe muutti isän virkasiirtojen mukana Gytheioon ja Filiatraan. Hän oli älykäs ja levoton, alkoi julkaista runoja jo koulutyttönä ja työskenteli kuusitoistavuotiaana virkailijana Messenian prefektuurissa. Vuonna 1920 molemmat vanhemmat kuolivat muutaman viikon välein. Seuraavana vuonna hän siirtyi Attikan prefektuuriin Ateenaan ja kirjoittautui oikeustieteelliseen tiedekuntaan, enemmän kunnianhimosta kuin halusta ryhtyä lakimieheksi.

Toimistossa hän tapasi vuonna 1922 työtoverinsa, runoilija Kostas Karyotakisin. He rakastuivat; mies oli kaksikymmentäviisi, nainen kaksikymmentä. Muutamassa kuukaudessa Karyotakis sai tietää sairastavansa kuppaa ja päätti suhteen kertomatta syytä. Loukattu ja hämmentynyt Polydouri kihlautui asianajajan kanssa, purki kihlauksen, jätti opintonsa ja virkansa ja kirjoittautui teatterikouluun, jossa hän esiintyi lyhyesti näyttämöllä. Vuonna 1926 hän lähti Pariisiin, jossa hän opiskeli ompelua ja eli köyhyydessä; siellä hän sairastui tuberkuloosiin.

Hän palasi Ateenaan vuonna 1928 ja meni Sotiria-parantolaan, suureen tuberkuloosisairaalaan Hymettosvuoren rinteillä. Saman vuoden heinäkuussa Karyotakis ampui itsensä Prevezassa. Polydouri, joka ei ollut koskaan lakannut rakastamasta häntä, vuodatti loppuelämänsä kahteen ohueen kirjaan ja päiväkirjaan. Hän kuoli ateenalaisella klinikalla 29. huhtikuuta 1930 kahdenkymmenenkahdeksan vuoden ikäisenä.

Polydourin kaksi kokoelmaa, Οι τρίλλιες που σβήνουν (Hiipuvat liverrykset, 1928) ja Ηχώ στο χάος (Kaiku kaaoksessa, 1929), painettiin molemmat hänen ollessaan parantolassa, ja lähes jokainen runo niissä on osoitettu jollekulle poissaolevalle: kuolleille vanhemmille, menetetylle rakastetulle, itse kuolemalle, jota hän kuvaa sulhasena, joka tulee hakemaan häntä. Kieli on demoottista ja musikaalista, säännöllisin riimein ja mitoin, ja sävy on sekoitus nuoruuden hurmosta ja kirkasnäköistä surua, jota kenelläkään toisella 1920-luvun kreikkalaisella runoilijalla ei aivan ole. Hänen aikansa kriitikot sijoittivat hänet Karyotakisin kanssa «1920-luvun sukupolveen», Vähän-Aasian katastrofin 1922 jälkeisen pettymyksen runoilijoihin; mutta siinä missä Karyotakis on ironinen, Polydouri on suojaton.

Hänen kuuluisin runonsa, «Μόνο γιατί μ' αγάπησες» (Vain koska rakastit minua), kääntää rakkausrunouden tavallisen järjestyksen päälaelleen: hän laulaa, hän sanoo, ei siksi että olisi kaunis tai lahjakas, vaan vain siksi, että häntä kerran rakastettiin, ja se rakkaus antoi hänelle äänen ja syyn olla olemassa. Muita tunnettuja runoja ovat Σ' αγαπώ (Rakastan sinua), Γιατί σ' αγάπησα (Koska rakastin sinua) sekä Karyotakisille hänen kuolemansa jälkeen kirjoitetut runot. Hänen parantolapäiväkirjansa ja proosateksti Ημερολόγιο (Päiväkirja) näyttävät saman äänen pelkistetyssä proosassa, tunteilematta sairauden ja kuoleman edessä. Hänen kuolemansa jälkeen runot koottiin julkaisemattomien tekstien kanssa yhteen Άπαντα-niteeseen (Kootut teokset).

Polydouri ja Karyotakis ovat Kreikan suuri kohtalokas kirjailijapari, ja heidän tarinansa on kerrottu romaaneissa ja televisiodraamassa. Hänen runojaan luetaan yläkoulun ja lukion kirjallisuustunneilla Karyotakisin runojen rinnalla, ja «Μόνο γιατί μ' αγάπησες» on sävelletty useaan kertaan; laulettuja versioita löytyy kaikista suoratoistopalveluista, ja ne ovat helpoin tapa tutustua häneen. Hänen syntymäkaupungissaan Kalamatassa katu kantaa hänen nimeään ja hänen rintakuvansa seisoo kaupungissa, joka on omistanut hänelle oman huoneen. Ateenan Sotiria-sairaala, jossa hän kirjoitti toisen kirjansa, on yhä maan tärkein keuhkosairaala. Hänen kootut runonsa ovat tekijänoikeusvapaita ja luettavissa ilmaiseksi verkossa, mikä tekee hänestä yhden ensimmäisistä runoilijoista, jonka opiskelija voi lukea kokonaan.

• Hän ja Karyotakis tapasivat työtovereina Attikan prefektuurissa Ateenassa vuonna 1922; molemmat olivat virkamiehiä, jotka kirjoittivat runoja työpäivän jälkeen.
• Molemmat hänen kokoelmansa julkaistiin hänen ollessaan potilaana Sotiria-tuberkuloosiparantolassa.
• Hänen kuolemansa 29. huhtikuuta 1930 tuli alle kaksi vuotta Karyotakisin itsemurhan jälkeen, joka tapahtui Prevezassa heinäkuussa 1928.
• Hän julkaisi runoja jo koulutyttönä Kalamatassa ja työskenteli virkamiehenä kuusitoistavuotiaana.