Giannis Tsarouchis

Tsarouchis syntyi Pireuksessa 13. tammikuuta 1910 perheeseen, joka muutti pian Ateenaan. Hän opiskeli Ateenan taideakatemiassa vuosina 1929–1935 Konstantinos Parthenisin oppilaana ja työskenteli samaan aikaan vuodesta 1931 alkaen Fotis Kontogloun rinnalla, maalarin ja kirjailijan, joka elvytti bysanttilaista ikonimaalausta; häneltä Tsarouchis oppi tasaisen värin, vahvan ääriviivan ja kansanmaalari Theofiloksen arvostamisen, jotka säilyivät hänellä koko elämän. Vuonna 1935 hän matkusti Istanbuliin ja sitten Pariisiin, jossa hän näki Matissen töitä ja tapasi Giacomettin ja kuvanveistäjä Laurensin. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä pidettiin Ateenassa vuonna 1938.

Hän taisteli Albanian rintamalla 1940–41 ja vietti miehityksen Ateenassa maalaten ja aloittaen pitkän yhteistyönsä Karolos Kounin Taideteatterin kanssa, jolle hän suunnitteli lavasteita ja pukuja 1940-luvulta lähtien. 1950- ja 1960-luvuilla hän maalasi tunnetuimmat teoksensa, merimiehet, sotilaat ja kahvilat, ja saavutti kansainvälistä mainetta; hän edusti Kreikkaa Venetsian biennaalissa vuonna 1958. Samana vuonna hän suunnitteli Maria Callasin Medeian Dallasissa ja myöhemmin, vuonna 1961, hänen Medeiansa Epidauroksessa.

Vuosien 1967–74 diktatuurin aikana hän asui Pariisissa ja palasi lopullisesti vuonna 1980. Vuonna 1981 hän muutti talonsa Marousissa, Ateenan pohjoispuolella, Giannis Tsarouchis -säätiöksi ja museoksi. Hän kuoli Ateenassa 20. heinäkuuta 1989.

Tsarouchis kuului 1930-luvun sukupolveen, niihin maalareihin ja runoilijoihin, jotka kysyivät, mitä moderni kreikkalainen taide voisi olla, ja hänen vastauksensa oli katsoa sitä, mikä oli jo olemassa: bysanttilaisia ikoneja, Karagiozis-varjoteatteria, Theofiloksen naivistisia maalauksia, Pireuksen uusklassisia taloja, zeibekiko-tanssijoita tavernoissa. Kaiken tämän hän maalasi sillä selkeydellä ja värillä, jonka oli oppinut Matisselta. Hänen lempiaiheensa oli nuori mies, univormussa tai paitahihasillaan, pöydän ääressä istuen tai ovella seisoen, kuvattuna miehisen kauneuden suhteen niin avoimesti, että se oli hänen aikanaan rohkeaa, ja se on yksi syy siihen, miksi hänen töitään rakastetaan nykyään.

Kuuluisiin maalauksiin kuuluvat lukuisat merimieskuvat 1930-luvulta lähtien, 1950-luvun sotilaat ja εύζωνες (evzonit), kuukausia ja vuodenaikoja kuvaava allegorinen sarja sekä Καφενείο Νέον (Kahvila Neon, 1965–66), suuri kangas, jossa miehet istuvat yksin Omonia-aukion kahvilan kovassa valossa. Hänen akvarellinsa Pireuksen ja Ateenan vanhoista taloista tallentavat kaupungin, jota purettiin hänen ympärillään.

Teatterissa hän suunnitteli Kounin Lorca- ja Tennessee Williams -tuotantoihin, antiikin draamaan Epidauroksessa ja oopperaan, ja vuonna 1977 hän ohjasi ja lavasti itse Euripideen Τρωάδες (Troijan naiset) ulkoilmapysäköintialueella Ateenan keskustassa. Hän myös kirjoitti: Ως στρουθίον μονάζον επί δώματος (Kuin yksinäinen varpunen katolla, 1978) ja Αγαθόν το εξομολογείσθαι (On hyvä tunnustaa, 1986) kokoavat esseitä ja muistelmia kuivalla, nokkelalla kreikalla.

Giannis Tsarouchis -säätiön museo Marousissa, talossa, jossa hän asui ja työskenteli, esittelee hänen maalauksiaan, lavastesuunnitelmiaan ja henkilökohtaisia esineitään, ja Ateenan kansallisgalleriassa on monia hänen päätöistään; suuri satavuotisnäyttely Benaki-museossa 2009–10 keräsi ennätysyleisön. Hänen merimiehensä ja sotilaansa ovat nyt osa Kreikan kansallista kuvaa, painettuina julisteisiin, kirjojen kansiin ja postikortteihin, ja hänen lavasteensa ja pukunsa Kounille kuuluvat kreikkalaisen teatterin historiaan. Hänen lauseensa «Στην Ελλάδα είσαι ό,τι δηλώσεις» (Kreikassa olet se, miksi itseäsi ilmoitat) lainataan jatkuvasti, yleensä naurahtaen, kreikkalaisten tavasta keksiä itsensä. Opiskelija voi käydä Marousin museossa, puolen tunnin metromatkan päässä Ateenan keskustasta, ja etsiä hänen töitään kansallisgalleriasta.

• Ennen modernin maalaustaiteen opintoja hän oppi maalaamaan bysanttilaisia ikoneja Fotis Kontogloun työpajassa, ja hän säilytti ikonimaalarin tasaisen värin ja vahvan ääriviivan koko elämänsä.
• Hän suunnitteli Maria Callasin Medeian Dallasissa vuonna 1958 ja uudelleen Epidauroksen antiikin teatterissa vuonna 1961.
• Vuonna 1977 hän esitti Euripideen Troijan naiset pysäköintialueella Ateenan keskustassa.
• Hänen kirjansa nimi «Ως στρουθίον μονάζον επί δώματος» on psalmien säe: kuin yksinäinen varpunen katolla.