Jenny Mastoraki

Jenny Mastoraki syntyi Ateenassa 21. helmikuuta 1949. Hän opiskeli Bysantin ja keskiajan kirjallisuutta Ateenan yliopistossa vuosina 1967–1972. Varhaiset tekstit syntyivät sotilasdiktatuurin aikana ja kuuluvat 1970-luvun sukupolveksi nimettyyn kirjalliseen ryhmittymään. Nämä nuoret kirjoittajat kyseenalaistivat perityn yhteiskunnallisen kielen ja käytännöt ilman yhtä yhteistä ohjelmaa tai runoilijanääntä.

Runoja ilmestyi Dimitris Iatropoulosin Anti-antologiassa vuonna 1971. Esikoiskokoelma Διόδια (Tietullit) seurasi Kedrokselta vuonna 1972, kun tekstit olivat herättäneet Yannis Ritsosin ja kustantaja Nana Kallianesin kiinnostuksen. Ritsos valitsi nimen. Elinaikana ilmestyi vielä kolme runokirjaa, viimeisenä Μ’ ένα στεφάνι φως (Valon seppeleen kanssa) vuonna 1989. Runouden rinnalla kääntämisestä tuli jatkuvaa ammatillista ja luovaa työtä, joka kattoi romaanit, teatterin ja lastenkirjallisuuden.

Hän luki Salingeria ensimmäisen kerran vuonna 1968, käänsi Siepparin ruispellossa vuonna 1977 ja palasi siihen uudella versiolla vuonna 2014. Muita kirjailijoita olivat Canetti, Böll, Kleist, Lorca ja Pinter. Kulttuuriministeriö myönsi hänelle vuoden 2020 suuren kirjallisuuspalkinnon, joka julkistettiin heinäkuussa 2021. Hän kuoli 30. heinäkuuta 2024; julkaisut ja arkistolähetykset ovat jatkaneet uusien yhteyksien luomista hänen tuotantoonsa.

Διόδια (Tietullit, 1972) haastaa lyhyissä runoissa sodanjälkeisen yhteiskunnan kuluneen kielen ja oletukset. Το σόι (Suku, 1978) tuo kysymykset perheeseen: kiintymys, suojelu ja valta eivät aina sovi vaivattomasti yhteen. Kouluantologioihin sisältyvä Περίληψη (Yhteenveto) muuttaa äidillisen suojelun levottomiksi unen, unien ja sulkemisen kuviksi. Sen puhuja on runollinen rakennelma, ei suora perheasiakirja.

Ιστορίες για τα βαθιά (Syvyyksien tarinoita, 1983) laajentaa myytin, perittyjen tarinoiden ja proosamaisen liikkeen osuutta. Μ’ ένα στεφάνι φως (Valon seppeleen kanssa, 1989) jatkaa tiivistä keskustelua runoperinteen, myös Solomosin, kanssa. Muodon ja rytmin muutokset liittävät näennäisen tavallisen kielen synkempiin, epävakaisiin maailmoihin. Neljä kokoelmaa muodostavat tiiviin mutta muuttuvan kokonaisuuden.

Kääntäminen tarjosi äänen tarkastelulle toisen ympäristön. Salingeriin palatessaan Mastoraki harkitsi slangia ja nimeä uudelleen eikä pitänyt vanhaa käännöstä muuttumattomana. Huhtikuussa 2026 Agra julkaisi Κι όλα τα κακά σκορπά... (Ja hajottaa kaiken pahan...), itsenäisen kuolemanjälkeisen laitoksen vuonna 2001 kirjoitetusta ja lehdessä vuonna 2002 ilmestyneestä tekstistä; jälkisanat kirjoitti Dionysis Kapsalis. Se laajentaa proosan, pelon, myytin ja runorytmin keskustelua.

Mastoraki elää kouluantologioissa, näytelmäkäännöksissä ja ERT:n tallentamissa runonluennoissa. Aloita nimestä Το σόι (Suku) ja etsi Kreikan kielen keskuksen portaalista nykykreikan yleiskielen sanakirja. Vertaa ilmauksia το σόι ja οι συγγενείς: kumpikin voi tarkoittaa yhtä taloutta laajempaa sukulaisjoukkoa, mutta σόι on tuttavallisempi ja puhekielisempi. Kirjoita Την Κυριακή θα δω τους συγγενείς μου ja vaihda substantiivilausekkeeksi το σόι μου. Kerro, kenelle sanoisit kummankin lauseen. Tämä B1-harjoitus tutkii rekisteriä, hänen käännöstensä keskeistä kysymystä; kokonaisen runon lukeminen vaatii lisää tukea kuvien ja taustan ymmärtämiseen.

• Yannis Ritsos valitsi esikoiskokoelman Διόδια nimen.
• Käänsi Salingerin romaanin vuonna 1977 ja uudelleen 2014.
• Vuoden 2020 suuri kirjallisuuspalkinto julkistettiin heinäkuussa 2021.