Markos Vamvakaris

Markos syntyi 10. toukokuuta 1905 Ano Syroksessa, katolisessa kukkulakaupungissa Ermoupolin sataman yläpuolella Kykladeihin kuuluvalla Syroksen saarella; Syroksen katolilaisia kutsutaan nimellä Φραγκοσυριανοί, mistä hänen kuuluisin laulunsa sai nimensä. Perhe oli köyhä, ja hän teki lapsesta asti töitä pelloilla ja puuvillatehtaassa. Viisitoistavuotiaana, vuonna 1920, hän lähti saarelta Pireukseen ja teki kaikkia sataman raskaita töitä: hiilenkantajana, satamatyöläisenä ja vuosia teurastajana kunnallisilla teurastamoilla.

Noin vuonna 1924 hän kuuli ensimmäisen kerran buzukia ja vannoi oman kertomuksensa mukaan oppivansa sen kuudessa kuukaudessa tai katkaisevansa kätensä lihakirveellä. Hän oppi sen soittamalla Pireuksen tekedeissä, hasiksenpolttoluolissa, joissa buzuki oli tuolloin lainsuojaton soitin. Hänen ensimmäiset levynsä ilmestyivät 1932–33, ja vuonna 1934 hän perusti Stratos Pagioumtzisin, Giorgos Batisin ja Anestis Deliasin kanssa «Pireuksen kuuluisan kvartetin» (Τετράς η ξακουστή του Πειραιώς), ensimmäisen julkisesti esiintyneen rebetiko-yhtyeen. Sitten seurasivat tuhoisa avioliitto, Metaxasin diktatuurin sensuuri vuonna 1937 ja miehitysvuodet.

Sodan jälkeen hänen tyylinsä jäi pois muodista, niveltulehdus jäykisti hänen sormensa ja hän joutui soittamaan halvoissa tavernoissa. Uusi nousu tuli vuonna 1960, kun Grigoris Bithikotsis levytti Frangosyrianin ja nuorempi yleisö löysi vanhat laulut; Markos vietti viimeisen vuosikymmenensä arvostettuna ja levytti taas. Hän kuoli Ateenassa 8. helmikuuta 1972. Hänen Angeliki Vellou-Keilille sanelemansa omaelämäkerta ilmestyi vuonna 1973.

Rebetiko syntyi 1920-luvun pakolaiskortteleissa ja satamissa, ja siinä sekoittuivat Smyrnan musiikki ja kreikkalaisen alamaailman laulut. Markos antoi sille sen pireuslaisen muodon: käheän, koristelemattoman äänen, kovalla ja tasaisella rytmillä soitetun buzukin ja sanat omasta elämästään yksinkertaisin sanoin. Hänen varhaiset levynsä, kuten Καραντουζένι (1933) ja Χαράματα η ώρα τρεις (Kello kolme aamuyöllä, 1935), puhuvat avoimesti tekesta, vankilasta ja hasiksesta, ja ne kiellettiin vuoden 1937 jälkeen, kun diktatuuri kielsi tällaiset aiheet.

Φραγκοσυριανή (Frangosyriani, 1935) on rakkauslaulu katoliselle syroslaistytölle, kierros saaren rannoilla ja kylissä hitaan zeibekikon tahdissa, ja sitä lauletaan jokaisissa kreikkalaisissa häissä ja panigyreissä. Τα ματόκλαδά σου λάμπουν (Ripsesi loistavat, n. 1936) on hasapiko hänen hellimmässä sävyssään. Όλοι οι ρεμπέτες του ντουνιά (Kaikki maailman rebetit, n. 1937) on rebetiko-veljeskunnan manifesti, ja Ο Μάρκος μαθητής (Markos koulupoikana) laskee leikkiä koulupoika-Markoksesta, joka on rakastunut opettajaansa. Hän kirjoitti myös työstä, köyhyydestä, juomisesta ja kuolemasta, aina suoraan minämuodossa, ilman myöhemmän iskelmän tunteilua.

Lähes kaikki hänen jälkeensä tulleet rebetiko-säveltäjät, ennen muita Tsitsanis, aloittivat hänen jäljittelijöinään, ja kolmikuorinen buzuki, zeibekiko-tanssi ja koko kreikkalaisen laiko-laulun soundi polveutuvat levyistä, jotka hän teki vuosina 1932–1940.

Rebetiko lisättiin vuonna 2017 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, ja Markos on sen perustajahahmo. Frangosyriani on laulu, joka kannattaa opetella ensimmäiseksi: kaikkien sukupolvien kreikkalaiset osaavat sanat, ja Bithikotsisin, Dalarasin ja kymmenien muiden levytykset ovat Markoksen oman vuoden 1935 alkuperäisversion rinnalla. Ano Syroksessa pieni Markos Vamvakaris -museo sijaitsee vanhankaupungin talossa, hänen rintakuvansa seisoo hänen mukaansa nimetyllä aukiolla, ja saaren vuosittainen festivaali kantaa hänen nimeään. Hänen laulujaan kuullaan koulun musiikintunneilla ja jokaisessa ateenalaisessa rebetiko-illassa, ja ilmaus «ο πατριάρχης του ρεμπέτικου» (rebetikon patriarkka) tarkoittaa vain häntä. Sivuston B2-tason kuunteluharjoitus kreikkalaisen musiikin historiasta ja puheharjoitus rebetikosta ovat luontevia seuraavia askelia tämän sivun jälkeen.

• Hän vannoi oppivansa buzukin kuudessa kuukaudessa tai katkaisevansa kätensä lihakirveellä; hän oppi sen.
• Hän oli katolilainen Syrokselta, sitä Φραγκοσυριανός tarkoittaa, musiikissa, joka oli valtaosin ortodoksista.
• Vuoden 1934 Pireuksen kvartettia pidetään ensimmäisenä rebetiko-yhtyeenä, joka soitti julkisella näyttämöllä eikä tekessä.
• Vuosien unohduksen jälkeen Grigoris Bithikotsisin vuoden 1960 Frangosyriani-levytys teki hänestä jälleen kuuluisan viisikymmentäviisivuotiaana.