Grigorios Xenopoulos

Xenopoulos syntyi Konstantinopolissa 9. joulukuuta 1867, mutta hänen sukunsa oli kotoisin Zakynthokselta, ja hän kasvoi saarella, jonka aristokraatit, talonpojat, murre ja juorut täyttävät hänen parhaat kirjansa. Vuonna 1883 hän tuli Ateenaan opiskelemaan fysiikkaa ja matematiikkaa yliopistossa; hän ei koskaan valmistunut, koska oli jo alkanut kirjoittaa ja julkaista. Hänen ensimmäinen romaaninsa Ο άνθρωπος του κόσμου (Maailmanmies) ilmestyi vuonna 1888, kun hän oli kaksikymmentävuotias, ja siitä lähtien hän eli kynällään toimittajana, kriitikkona, päätoimittajana ja romaanikirjailijana ja kirjoitti sanomalehtiin jatkokertomuksen lähes joka vuosi elämänsä aikana.

Vuonna 1896 hänestä tuli lehden Η Διάπλασις των Παίδων (Lasten kasvatus) päätoimittaja; Nikolaos Papadopoulos oli perustanut tämän kuvitetun lastenlehden vuonna 1879, ja Xenopoulos johti sitä vuoteen 1948. Joka viikko hän vastasi lukijoiden kirjeisiin ja kirjoitti rupattelevan ”Ateenan kirjeen”, jonka allekirjoitus oli Φαίδων ja joka päättyi sanoihin «Σας ασπάζομαι» (Syleilen teitä); puolen vuosisadan ajan kreikkalaiset lapset, heidän joukossaan useimmat seuraavien sukupolvien kirjailijat, kasvoivat hänen seurassaan. Vuonna 1927 hän perusti kirjallisuuslehden Νέα Εστία, joka ilmestyy yhä.

Hänet valittiin Ateenan akatemian jäseneksi vuonna 1931, ja vuonna 1934 hänestä tuli Kreikan kirjailijaseuran ensimmäinen puheenjohtaja. Vuonna 1903 hän oli ollut ensimmäinen ateenalainen kriitikko, joka kirjoitti tuntemattomasta aleksandrialaisesta runoilijasta Konstantinos Kavafiksesta. Hän julkaisi muistelmansa nimellä Η ζωή μου σαν μυθιστόρημα (Elämäni kuin romaani) vuosina 1938–39 ja kuoli Ateenassa 14. tammikuuta 1951.

Xenopoulos kirjoitti kahdenlaista proosaa. Zakynthos-kirjat ovat ne, jotka kestävät. Μαργαρίτα Στέφα (1893) oli hänen ensimmäinen saarielämää kuvaava romaaninsa. Ο κόκκινος βράχος (Punainen kallio, 1905) on Fotini Santrin rakkaustarina, joka sijoittuu saaren aatelissukujen pariin ja päättyy meren yllä kohoavalle punaiselle jyrkänteelle, josta kirja on saanut nimensä. Στέλλα Βιολάντη (Stella Violanti), joka kirjoitettiin vuonna 1901 ja muokattiin näytelmäksi vuonna 1909, on hänen pienoismestariteoksensa: Stella, rikkaan zakynthoslaisen kauppiaan tytär, kirjoittaa rakkauskirjeen nuorukaiselle, jota hänen isänsä halveksii; kun kirje paljastuu, isä sulkee hänet varastohuoneeseen, kunnes hän pyytää anteeksi, ja Stella kuolee mieluummin kuin myöntää olleensa väärässä. Näytelmä Ο Πόπολαρος (Rahvaanmies, 1933) asettaa zakynthoslaisen talonpojan vastakkain saaren aateliston kanssa.

Ateenalaisromaanit ovat yhteiskunnallisia panoraamoja Balzacin ja Zolan tapaan; Xenopoulos oli lukenut heitä tarkasti. Trilogia Πλούσιοι και φτωχοί (Rikkaat ja köyhät, 1919), Τίμιοι και άτιμοι (Rehelliset ja epärehelliset, 1921) ja Τυχεροί και άτυχοι (Onnekkaat ja onnettomat, 1924) seuraa perheitä, jotka nousevat ja laskevat sotienvälisen Ateenan yhteiskunnan portailla. Näyttämölle hän kirjoitti teokset Το μυστικό της Κοντέσσας Βαλέραινας (Kreivitär Valerainan salaisuus, 1904), Ψυχοσάββατο (Vainajien lauantai, 1911) ja Φοιτηταί (Ylioppilaat, 1919), ja hän oli Kreikassa ensimmäisiä Ibsenin puolestapuhujia. Hänen kielensä on sujuvaa, nykyaikaista kansankieltä jo kauan ennen kuin kansankielestä tuli virallinen kieli, mikä on yksi syy siihen, että häntä on niin helppo lukea vuosisata myöhemmin.

Στέλλα Βιολάντη luetaan kreikkalaisessa yläkoulussa ja lukiossa, ja «Στέλλα Βιολάντη» on tullut tarkoittamaan tytärtä, joka uhmaa isäänsä; teoksesta on tehty monia elokuvia ja näyttämösovituksia. Sanonta «Σας ασπάζομαι, Φαίδων» saa yhä vanhemmat kreikkalaiset hymyilemään, ja Η Διάπλασις των Παίδων muistetaan lehtenä, joka kasvatti lukijoita 1880-luvulta 1940-luvulle; monet heistä lähettivät sille ensimmäiset runonsa. Zakynthoksen kaupungissa hänen talonsa Gaitankadulla on Xenopoulos-museo, jonka yläkerrassa ovat hänen kirjoituspöytänsä ja käsikirjoituksensa ja pohjakerroksessa lastenkirjasto. Νέα Εστία, hänen perustamansa lehti, on vanhin yhä ilmestyvä kreikkalainen kirjallisuuslehti. Hänen romaaninsa ovat palanneet kirjakauppoihin ja ovat ilmaiseksi verkossa, tekijänoikeuksista vapaina vuodesta 2022.

• Vuonna 1903 hän julkaisi artikkelin «Ένας ποιητής» (Eräs runoilija), ensimmäisen Ateenassa ilmestyneen kirjoituksen Konstantinos Kavafiksesta, joka oli tuolloin tuntematon Aleksandrian ulkopuolella.
• Hän allekirjoitti viikoittaisen kirjeensä lapsille nimellä «Φαίδων» yli viidenkymmenen vuoden ajan, vuodesta 1896 vuoteen 1948.
• Νέα Εστία, jonka hän perusti vuonna 1927, on ilmestynyt siitä lähtien keskeytyksettä.
• Hänen muistelmiensa nimi on Η ζωή μου σαν μυθιστόρημα, ”Elämäni kuin romaani”, osuva nimi miehelle, joka kirjoitti noin kahdeksankymmentä romaania.