Lela Karagianni

Lela Karagianni syntyi vuonna 1898 Limnissä, pienessä rannikkokaupungissa Pohjois-Euboiassa. Hän meni naimisiin ja asettui Ateenaan, jossa hän kasvatti seitsemänlapsisen suurperheen. Mikään hänen sotaa edeltäneessä elämässään ei viitannut sankarittareen: hän oli kotiäiti ateenalaisessa keskiluokkaisessa kodissa.

Huhtikuussa 1941 Saksan armeija marssi Ateenaan, ja Kreikka jaettiin Saksan, Italian ja Bulgarian miehitykseen. Tuhannet brittiläiset, australialaiset ja uusiseelantilaiset sotilaat, jotka olivat taistelleet Kreikassa, jäivät maahan piileskelemään. Karagianni alkoi perheenjäsentensä ja ystäviensä kanssa majoittaa heitä, ruokkia heitä ja järjestää heidän pakonsa veneillä Lähi-itään. Hänen kodistaan tuli kasvavan verkoston keskus. Seuraavien kolmen vuoden aikana ryhmä, joka otti nimen «Μπουμπουλίνα» (Bouboulina), keräsi myös sotilastiedustelutietoja liittoutuneille, auttoi saksalaisten etsimiä ihmisiä ja osallistui sabotaasitekoihin. Hänet pidätettiin ensimmäisen kerran lokakuussa 1941, ja hän vietti noin seitsemän kuukautta vankilassa, minkä jälkeen hän palasi työhönsä.

Kesällä 1944 ilmiantajan pettämänä hänet pidätettiin uudelleen yhdessä joidenkin lastensa kanssa ja vietiin Gestapon päämajaan Merlin-kadulle. Häntä kuulusteltiin ja kidutettiin, mutta hän ei pettänyt tovereitaan. Häntä pidettiin Haidarin keskitysleirillä Ateenan länsipuolella, miehitetyn Kreikan suurimmalla saksalaisleirillä. 8. syyskuuta 1944 hänet ammuttiin Haidarin lehdossa yhdessä noin kuudenkymmenen muun vangin kanssa. Kuukautta myöhemmin, lokakuussa 1944, saksalaiset lähtivät Ateenasta.

«Bouboulina»-verkosto on hyvä esimerkki siitä, miten Kreikan vastarinta toimi kaupungeissa. Toisin kuin vuorten aseelliset joukot, kaupunkiryhmät elivät keskellä miehitettyä pääkaupunkia, joka oli täynnä ilmiantajia ja partioita. Niiden aseita olivat luottamus, salaisuus ja rohkeus: kodit, joissa vieras saattoi nukkua, perheet, jotka jakoivat ruokansa kaupungissa, jossa talvella 1941–42 kymmeniätuhansia ihmisiä kuoli nälkään, kalastajat, jotka olivat valmiita lähtemään merelle yöllä, ja viestit, jotka kulkivat kädestä käteen.

Karagiannin rooli oli järjestäjän rooli. Hän värväsi auttajia, löysi turvataloja ja veneitä ja huolehti siitä, että hänen väkensä keräämät tiedot päätyivät liittoutuneille Lähi-itään. Nimen «Μπουμπουλίνα» valinta kertoo paljon: Laskarina Bouboulina, vapaussodan laivanvarustaja ja laivastonpäällikkö, oli kuuluisin kreikkalainen naistaistelija, ja Karagiannin ryhmä asettui tähän perinteeseen. Hänen merkityksensä on myös symbolinen. Hän osoitti, ettei vastarinta ollut vain nuorten aseistettujen miesten asia vaan myös naisten ja äitien, ja hänen tyyni rohkeutensa pidätettynä tuli esikuvaksi. Sodan jälkeen Ateenan akatemia kunnioitti häntä postuumisti, ja vuonna 2011 Yad Vashem tunnusti hänet Kansakuntien vanhurskaaksi, koska hän auttoi juutalaisia miehityksen aikana. Hänen elämästään on kerrottu kirjoissa, koulukirjoissa ja televisiodokumenteissa.

Nykyään Ateenassa Amerikis-aukion lähellä on hänen mukaansa nimetty katu, ja hänen marmorinen rintakuvansa (1963) seisoo Tositsa-kadulla Exarchiassa vastarintaliikkeen naisten muistoksi. Myös Thessalonikissa, Khalkiksessa, Haidarissa ja muissa kaupungeissa on hänen mukaansa nimettyjä katuja. Hänen tarinansa kerrotaan kouluissa 28. lokakuuta tienoilla ja Ateenan vapautumisen vuosipäivänä 12. lokakuuta. Entisen Haidarin leirin alueella, jossa on muistomerkki siellä kidutetuille ja ammutuille vangeille, voi vierailla. Jos haluat harjoitella kreikkaa, etsi joka syksy sanaa αντίσταση (vastarinta) ja nimeä «Μπουμπουλίνα» kreikkalaisten sanomalehtien historiasivuilta: Lela Karagiannin nimi palaa joka vuosi.

• Hän oli seitsemän lapsen äiti, kun hän alkoi piilottaa liittoutuneiden sotilaita kotiinsa.
• Hänen verkostonsa otti nimekseen Bouboulina, vuoden 1821 vapaussodan sankarittaren mukaan.
• Hänet teloitettiin 8. syyskuuta 1944, noin kuukautta ennen kuin saksalaiset lähtivät Ateenasta.
• Vuonna 2011 Yad Vashem nimesi hänet Kansakuntien vanhurskaaksi.