Domna Samiou

Samiou syntyi 12. lokakuuta 1928 Kaisarianissa Ateenassa köyhään Vähän-Aasian kreikkalaispakolaisten perheeseen, joka oli tullut Kreikkaan vuoden 1922 katastrofin ja väestönvaihdon jälkeen. Hän kasvoi pakolaiskaupunginosassa ja kuuli lauluja, jotka hänen äitinsä ja naapurit olivat tuoneet Egeanmeren toiselta puolen. Nuorena naisena hän liittyi Simon Karasin piiriin; Karas oli bysanttilaiselle kirkkolaululle ja perinteiselle kreikkalaiselle musiikille omistautunut musiikkitieteilijä, ja hänen yhdistyksessään Samiou oppi laulamaan vanhaan tyyliin, lukemaan nuotteja ja ymmärtämään moodeja.

Vuosina 1954–1971 hän työskenteli Kreikan kansallisessa radiossa (EIR), ja työ vei hänet kylästä kylään nauhurin kanssa. Hän äänitti vanhoja miehiä ja naisia laulamassa häiden, sadonkorjuun, itkuvirsien ja juhlien lauluja, lauluja, joita ei ollut koskaan kirjoitettu muistiin ja jotka katosivat kylien tyhjentyessä. Hänen ensimmäinen LP-levynsä ilmestyi vuonna 1962, ja 1970-luvulla hän alkoi pitää konsertteja, ensin pienissä paikoissa, sitten suurissa konserteissa nuorempien muusikoiden kanssa, ja teki pitkän sarjan levyjä. Vuonna 1981 hän perusti Domna Samioun kreikkalaisen kansanmusiikin yhdistyksen, «Καλλιτεχνικός Σύλλογος Δημοτικής Μουσικής Δόμνα Σαμίου», julkaisemaan äänitteitä ja opettamaan. Hän jatkoi laulamista, opettamista ja matkustamista yli kahdeksankymppiseksi ja kuoli Ateenassa 10. maaliskuuta 2012.

Samioun työllä oli kaksi puoliskoa, jotka ruokkivat toisiaan. Tutkijana hän keräsi: hänen kenttä-äänitteensä Epeiroksen ja Makedonian vuorilta, saarilta, Traakiasta sekä Vähän-Aasian ja Pontoksen pakolaisyhteisöistä ovat yksi kreikkalaisen perinteen suurista ääniarkistoista. Hän kirjasi muistiin, mistä kukin laulu oli peräisin, kuka sen lauloi ja missä tilaisuudessa, aikana jolloin monet ateenalaiset pitivät kylämusiikkia vanhanaikaisena ja hieman noloa.

Laulajana hän antoi laulut takaisin. Hän ei modernisoinut niitä orkestereilla ja pop-sovituksilla; hän lauloi ne niin kuin oli ne kuullut, koristeineen, vapaine rytmeineen ja kylien yksinkertaisella, voimakkaalla äänellä, usein perinteisten soittimien kuten λύρα, κλαρίνο, σαντούρι ja ούτι säestyksellä. Hänen levynsä kattavat kokonaisia alueita: Vähän-Aasian, Traakian ja saarten lauluja, karnevaalilauluja, häälauluja, itkuvirsiä, lastenlauluja ja κάλαντα (joululauluja). 1970-luvulla, kun nuoret kreikkalaiset etsivät juuriaan diktatuurin jälkeen, hänen konserttinsa näyttivät heille, ettei δημοτικό τραγούδι ollut museoesine vaan elävää musiikkia, ja hänestä tuli monien nykyisten kansanmuusikoiden opettaja. Hän juonsi myös ohjelmia Kreikan radiossa ja televisiossa ja esitteli lauluja alue kerrallaan laajalle yleisölle.

Domna Samioun kreikkalaisen kansanmusiikin yhdistys Ateenassa toimii yhä: se säilyttää hänen arkistoaan, julkaisee hänen äänitteitään ja järjestää ohjelmia, jotka vievät perinteistä laulua ja tanssia kouluihin ja nuorille muusikoille. Hänen levynsä ovat ensimmäinen pysähdyspaikka jokaiselle, joka haluaa oppia kreikkalaisen kansanlaulun sellaisena kuin sitä laulettiin, ja monet nykyiset perinnelaulajat kutsuvat häntä opettajakseen. Kansanmusiikkifestivaaleja ja muistokonsertteja järjestetään säännöllisesti. Hyvä vinkki: etsi hänen äänitteitään Vähän-Aasian lauluista tai κάλαντα-lauluista, joita lapset laulavat ovelta ovelle jouluna, uutenavuotena ja loppiaisena, ja seuraa sanoja; kansanlaulut toistavat säkeitään, mikä tekee niistä ihanteellisia oppijalle.

• Hänen vanhempansa olivat pakolaisia Vähästä-Aasiasta, ja menetetyn kotimaan laulut olivat ensimmäistä musiikkia, jota hän kuuli.
• Hän oppi perinteisen laulun Simon Karasilta, bysanttilaisen kirkkolaulun musiikkitieteilijältä.
• Ennen kuin hänestä tuli kuuluisa laulaja, hän työskenteli radiossa ja äänitti kylien laulajia nauhalle.
• Hänen vuonna 1981 perustamansa yhdistys kantaa yhä hänen nimeään.