Elämä
Alinda Dimitriou, myös Alida Dimitriou, syntyi Ateenassa vuonna 1933 ja opiskeli ohjausta Stavrakosin elokuvakoulussa. 1970-luvun alussa hän järjesti näytöksiä, osallistui lyhytelokuvaseminaareihin ja kirjoitti tai käänsi elokuvalehtiin. Elokuvatyö käsitti ohjaamisen ohella näyttämistä, keskustelua ja dokumentointia. Hän julkaisi myöhemmin lyhytelokuvien hakuteoksen vuonna 1992.
Dokumentit tutkivat työtä ja yhteiskunnallisia suhteita. Οι καρβουνιάρηδες (Hiilenpolttajat, 1977) seurasi hiilentuotantoa Euboialla ja siitä eläviä perheitä. Muut työt käsittelivät paikallisjuhlaa, miehitysajan teatteria, ihmisoikeuksia ja naisten elämää. Hän teki myös teollisuusdokumentteja ja opetteli digitaalista leikkausta yhdistäen elokuvan käytännön taidon selvään poliittiseen sitoutumiseen.
Uransa lopulla Dimitriou tallensi naisten kertomuksia vastarinnasta, vainosta ja selviytymisestä. Πουλιά στο βάλτο (Lintuja suossa, 2008) sai Thessalonikin dokumenttifestivaalin yleisöpalkinnon. Η ζωή στους βράχους (Kallioiden keskellä, 2009) ja Τα κορίτσια της βροχής (Sateen tytöt, 2011) täydensivät trilogian. Hän kuoli vuonna 2013. Festivaalien retrospektiivit ovat jatkaneet näiden muistojen ja varhaisten työelokuvien esiin tuomista.
Teokset

Οι καρβουνιάρηδες (Hiilenpolttajat, 1977) liittää tuotantovaiheet valmistajien ja kauppiaiden epävarmuuteen. Mustavalkoiset kuvat seuraavat työtä Euboian metsissä, keskustelu avaa perheiden elämää. Σπάτα, το στιφάδο του Αγίου Πέτρου (Spata: Pyhän Pietarin muhennos, 1978) katsoo paikallisjuhlaa. Το θέατρο στο βουνό (Teatteria vuorella, 1985) palaa miehityksen aikana järjestettyyn teatteriin.
Myöhempi trilogia nostaa naisten puhutut kertomukset keskelle. Πουλιά στο βάλτο (Lintuja suossa, 2008) käsittelee naisten vastarintaa miehitysvuosina 1941–1944 ja seurauksia. Η ζωή στους βράχους (Kallioiden keskellä, 2009) seuraa vainoa, sisällissotakokemuksia ja karkotusta vuoden 1945 jälkeen. Τα κορίτσια της βροχής (Sateen tytöt, 2011) tallentaa sotilasdiktatuuria vastustaneita naisia.
Muistot kerrotaan vuosikymmeniä myöhemmin ja muotoillaan elokuviksi poliittisesti selvästi asemoituneen ohjaajan työssä. Vasemmiston naiset puhuvat yksilöllisin äänin, rytmein ja hiljaisuuksin. Kuuntelija huomaa, kuka muistaa mitä hetkeä ja miten kertomukset asettuvat rinnakkain. Muistitieto yhdistyy rajaukseen, järjestykseen ja leikkaukseen; voima syntyy puhujan ja kuuntelijan kohtaamisesta.
Perintö nyky-Kreikassa
Kuuntele sivun mukautettua kreikantekstiä ja seuraa sanoja. Etsi τότε ja μετά ja huomaa lukutauko. Kirjoita kaksi omaa lausetta pienestä muistosta aikajärjestyksessä. Lue ääneen ja kerro uudelleen alulla θυμάμαι ότι. Parin kanssa voit kertoa hänen sanansa ilmauksella η φίλη μου θυμάται ότι. Erota muistaja ja uudelleenkertoja. Tämä on omaa kieliharjoitteluasi Dimitrioun puhujaan kohdistaman huomion innoittamana; mukautettu teksti on oppimateriaalia. Jos katsot myöhemmin Πουλιά στο βάλτο, siirrä sama huomio muisteluun tarvittavien selitysten avulla. Kokonainen dokumentti tarvitsee lisää sanastoa ja historiallista taustaa.
Tiesitkö?
- Hiilenpolttajat seuraa mustavalkoisena perheiden työtä Euboian metsissä.
- Lintuja suossa sai Thessalonikin dokumenttifestivaalin yleisöpalkinnon vuonna 2008.
- Sateen tytöt päätti trilogian vuonna 2011.
Tärkeimmät teokset
| Kreikankielinen nimi | Nimi | Vuosi |
|---|---|---|
| Οι καρβουνιάρηδες | Hiilenpolttajat | 1977 |
| Σπάτα, το στιφάδο του Αγίου Πέτρου | Spata: Pyhän Pietarin muhennos | 1978 |
| Το θέατρο στο βουνό | Teatteria vuorella | 1985 |
| Πουλιά στο βάλτο | Lintuja suossa | 2008 |
| Η ζωή στους βράχους | Kallioiden keskellä | 2009 |
| Τα κορίτσια της βροχής | Sateen tytöt | 2011 |
Lause muistettavaksi
Το ντοκιμαντέρ πιστεύω ότι πρέπει να είναι πολιτισμική αντανάκλαση της κοινωνίας.
To ntokimanter pistevo oti prepei na einai politismiki antanaklasi tis koinonias.
Uskon, että dokumentin tulee olla yhteiskunnan kulttuurinen heijastus.
















































































































