Nikos Kavvadias

Kavvadias syntyi 11. tammikuuta 1910 pikkukaupungissa Harbinin lähellä Mantšuriassa, missä hänen kefalonialainen isänsä piti kauppaliikettä, joka toimitti tavaraa Venäjän armeijalle. Perhe palasi Kreikkaan vuonna 1914, asui Argostolissa Kefaloniassa ja asettui Pireukseen vuonna 1921. Poika kasvoi suuressa satamassa laivojen ja merimiesten keskellä ja alkoi julkaista runoja lehdissä vuonna 1928 salanimellä Petros Valhalas. Hän halusi opiskella lääketiedettä, mutta isän sairaus ja kuolema pakottivat hänet töihin, ensin varustamon toimistoon ja sitten vuodesta 1929 merelle kansimieheksi.

Vuonna 1939 hän sai radiosähköttäjän tutkinnon, ja se oli hänen ammattinsa loppuelämän: ασυρματιστής, yksin radiohytissä naputtamassa viestejä rahtilaivoilla ja matkustajalaivoilla Pireuksen, Punaisenmeren, Intian valtameren, Amerikan ja Kaukoidän välillä. Hän taisteli Albanian rintamalla 1940–41, vietti miehityksen Ateenassa, missä hän liittyi vastarintaan, ja palasi merelle vuonna 1944. Hänen viimeinen matkansa päättyi vuoden 1974 lopulla.

Hän ei koskaan mennyt naimisiin, ja matkojen välillä hän asui sisarensa perheen luona Ateenassa. Lyhyt, kalju ja lempeä mies tunnettiin ystävien kesken esikoiskirjansa mukaan nimellä ”Marabu” tai nimellä «ο Κόλιας». Hän kuoli äkillisesti aivohalvaukseen Ateenassa 10. helmikuuta 1975, muutamaa viikkoa ennen kuin hänen kolmas kokoelmansa ilmestyi.

Kavvadias julkaisi eläessään vain kolme runokirjaa, ja jokainen on lyhyt. Μαραμπού (Marabu, 1933), joka on saanut nimensä rumasta afrikkalaisesta haikarasta, on galleria merimiehiä, lämmittäjiä, satamia ja eksoottisia tatuointeja riimillisinä nelisäkeistöinä, joissa on vahva, keinuva rytmi: djiboutilainen lämmittäjä, joka kuolee paheeseensa, Algerista ostettu veitsi, Kuro Siwo, Japanin lämmin merivirta. Πούσι (Sumu, 1947) on synkempi ja tiiviimpi, sodan ja vaarallisilla merillä vietettyjen vuosien muovaama: runo «Θεσσαλονίκη», joka kirjoitettiin yövahdin aikana, muistelee kotiin jäänyttä menetettyä rakkautta; «Federico García Lorca» suree murhattua espanjalaista runoilijaa. Τραβέρσο (Traverso, 1975) kokoaa viimeiset runot. Kaikissa meri ei ole lomaa vaan työ, vankila ja kohtalo, ja merimies tietää, ettei hän enää koskaan ole kotonaan maissa.

Hänen ainoa romaaninsa Η βάρδια (Vahti, 1954) seuraa yhtä yötä ruosteisen rahtilaivan komentosillalla Kiinan merellä, missä miehet pitävät vahtia ja puhuvat merimiesslangilla naisista, taudeista, kuolemasta ja taakse jääneistä satamista; nykyään sitä pidetään yhtenä vuosisadan hienoimmista kreikkalaisista romaaneista. Hän jätti myös kourallisen lyhyitä proosatekstejä. Hänen kielessään sekoittuvat merenkulun ja vieraiden kielten sanat, viiden mantereen paikannimet ja miehistön arkinen puhe, mikä tekee hänen runoistaan poikkeuksellisen ruumiillisia: koneöljyn ja sumun voi haistaa. Runon «Mal du départ» kuuluisat säkeet kaukaisten matkojen ihanteellisesta ja arvottomasta rakastajasta tiivistävät koko hänen elämänsä.

Tie Kavvadiaksen luo kulkee laulujen kautta. Thanos Mikroutsikosin levy Ο Σταυρός του Νότου (Etelän risti, 1979), jolla lauloivat Giannis Koutras ja muut, teki kappaleista «Θεσσαλονίκη», «Kuro Siwo», «Ένας νέγρος θερμαστής από το Τζιμπουτί» ja «Mal du départ» lauluja, joita soitetaan jokaisessa kreikkalaisessa illanvietossa, jossa jollakulla on kitara; toinen levy, Γραμμές των οριζόντων (Horisonttien viivat), seurasi vuonna 1991. Hänen runojaan on koulujen antologioissa, «Θεσσαλονίκη» on yksi tunnetuimmista kaupunkia käsittelevistä lauluista, ja Η βάρδια on käännetty monille kielille. Sekä Kefalonia että Pireus pitävät häntä omana runoilijanaan, ja kauppalaivasto, jonka radiosähköttäjät hän teki kuolemattomiksi, lukee hänet omiinsa.

• Hän syntyi Mantšuriassa, kaupungissa Harbinin lähellä, missä hänen kefalonialainen isänsä toimitti tavaroita Venäjän armeijalle.
• Vuodesta 1939 vuoteen 1974 hän työskenteli laivan radiosähköttäjänä; runot kirjoitettiin radiohytissä viestien välissä.
• Hänen kolmas ja viimeinen kokoelmansa Τραβέρσο ilmestyi vuonna 1975, viikkoja hänen kuolemansa jälkeen.
• Levy Etelän risti (1979), jolla hänen runonsa on sävelletty, on yksi kreikkalaisen musiikin historian myydyimmistä äänitteistä.