Theofilos Hatzimihail

Theofilos syntyi noin vuonna 1870 Variassa, aivan Mytilenen ulkopuolella sijaitsevassa kylässä Lesboksen saarella, köyhään perheeseen; hänen isänsä kerrotaan olleen suutari ja äidinisänsä ikonimaalari. Hän kävi vähän koulua, oli vasenkätinen ja ujo ja piirsi lapsesta asti kaikkeen, mitä käsiinsä sai. Nuorena miehenä hän lähti Smyrnaan, missä hän perimätiedon mukaan työskenteli jonkin aikaa ovenvartijana Kreikan konsulaatissa ja alkoi maalata.

Noin vuonna 1897 hän siirtyi Manner-Kreikkaan ja asettui Voloksen ja Pelion-vuoren seudulle, missä hän viipyi kolmisenkymmentä vuotta. Hän ei omistanut juuri mitään ja eli maalaamisella: kauppias tai maanviljelijä antoi hänelle ruokaa, vähän rahaa tai yösijan, ja Theofilos peitti talon, kahvilan tai myllyn seinän taisteluilla, pyhimyksillä, maisemilla ja muotokuvilla. Hän käytti aina fustanellaa, vuoden 1821 taistelijoiden laskostettua hametta, ja juhlapäivinä hän järjesti omia historiallisia kulkueitaan pukeutuneena Aleksanteri Suureksi kylän lapset armeijanaan. Monet pitivät häntä harmittomana kummajaisena.

Vuonna 1927 hän palasi Lesbokselle. Siellä hänet löysi noin vuonna 1929 Stratis Eleftheriadis, Mytilenessä syntynyt kustantaja ja taidekriitikko, joka oli kuuluisa Pariisissa nimellä Tériade; tämä antoi hänelle kangasta, värejä ja tilauksia ja osti hänen töitään. Theofilos kuoli Variassa maaliskuussa 1934, ennen Pariisin näyttelyitä, jotka huipentuivat Louvreen vuonna 1961 ja tekivät hänen nimensä tunnetuksi ulkomailla.

Theofilos maalasi sitä, mistä kreikkalaiset lauloivat ja kertoivat tarinoita. Hänen suosikkiaiheitaan olivat vapaussodan sankarit, Kolokotronis, Athanasios Diakos, Katsantonis ja Markos Botsaris, fustanella yllään keskellä taistelua, sekä Aleksanteri Suuri, jonka hän maalasi yhä uudelleen kreikkalaisena kansansankarina loistava kypärä päässään. Niiden rinnalle hän asetti kohtauksia runoelmasta Ερωτόκριτος (Erotokritos), Aadamin ja Eevan, antiikin jumalia ja ympärillään näkemäänsä tavallista elämää: sadonkorjuuta, kalastajia, paimenia, tanssijoita, häät, leipurin uuninsa ääressä, taustallaan Kreikan saaret ja vuoret.

Hänen tyyliään kutsutaan naiiviksi tai kansanomaiseksi, koska hän ei koskaan oppinut akateemisen maalauksen sääntöjä: ei perspektiiviä, hahmot litteissä, kirkkaissa väreissä, jokainen lehti ja kukka piirrettynä erikseen ja usein käsin kirjoitettu teksti selittämässä, kuka on kuka. Silti hänen väri- ja sommittelutajunsa on varma, ja hänen kuvissaan on bysanttilaisten ikonien ja kyläpukujen kirjottujen kuvioiden välittömyys; ne olivat hänen todelliset koulunsa. Laajin säilynyt teos on seinämaalausten sarja, jonka hän maalasi vuonna 1912 Giannis Kontosin taloon Anakasiaan Voloksen yläpuolelle; talo on nykyään museo. Useimmat hänen Pelionin seinämaalauksistaan kalkittiin umpeen tai tuhoutuivat, ja se, mitä meillä nykyään on, ovat pääasiassa kankaalle, puulle ja pahville tehdyt siirrettävät työt, jotka hän teki viimeisinä vuosinaan Tériadelle.

Hänelle on omistettu kaksi museota. Varian Theofilos-museo, jonka Tériade rakennutti ja joka avattiin vuonna 1965 lähellä maalarin syntymäpaikkaa, säilyttää noin 85 hänen maalaustaan; muutaman askeleen päässä seisoo Tériade-museo, ja Anakasiassa Voloksen lähellä voi vierailla Kontosin talossa, jonka seinillä ovat vuoden 1912 seinämaalaukset. Runoilijat loivat hänen maineensa: Odysseas Elytis kirjoitti esseen Ο ζωγράφος Θεόφιλος (Maalari Theofilos) ja myös Giorgos Seferis kirjoitti hänestä, molemmat vuonna 1947, ja heidän jälkeensä Theofiloksesta tuli aidosti kreikkalaisen näkemisen tavan esikuva. Hänen kuviaan on koulukirjoissa, julisteissa ja postimerkeissä, ja hänen Aleksanterinsa, Erotokritoksensa ja tanssivat kyläläisensä kuuluvat nyky-Kreikan rakastetuimpiin kuviin.

• Hänellä ei koskaan ollut ateljeeta: suurin osa hänen elämäntyöstään maalattiin suoraan kahviloiden, kauppojen, myllyjen ja talojen seinille ruokaa ja yösijaa vastaan.
• Hän käytti fustanellaa joka päivä ja pukeutui juhlapäivinä Aleksanteri Suureksi johtaen kylän lapsia leikkitaisteluihin.
• Hänen töitään esiteltiin Pariisin Louvressa vuonna 1961 Tériaden, Matissen ja Picasson kustantajan, ansiosta; tämä oli kotoisin samasta kaupungista.
• Talo, jonka hän maalasi Anakasiassa vuonna 1912, on yhä pystyssä, ja siellä voi vierailla museona.