Alekos Alexandrakis

Alekos Alexandrakis syntyi Ateenassa 27. marraskuuta 1928. Hän opiskeli Kansallisteatterin näyttelijäkoulussa ja esiintyi vuonna 1949 Katerina Andreadin seurueessa. Varhaisiin elokuviin kuuluvat Εκείνες που δεν πρέπει να αγαπούν (Ne, jotka eivät saa rakastaa, 1951) ja Η Αγνή του λιμανιού (Sataman Agni, 1952). Teatteri ja elokuva kehittyivät yhdessä koko hänen uransa ajan.

Vuonna 1954 hän näytteli Hippolytosta Euripideen tragediassa Epidauroksen antiikin teatterissa Dimitris Rontirisin ohjauksessa. Elokuvatyö ulottui romanttisesta draamasta komediaan, esimerkiksi Michael Cacoyannisin Στέλλα-elokuvaan (Stella, 1955). Συνοικία το όνειρο (Unelmaksi nimetty kortteli, 1961) vei hänet ohjaajana ja näyttelijänä Ateenan köyhän kaupunginosan ihmisten pariin. Elokuvan kohtaama sensuuri kuuluu sen asemaan Kreikan elokuvahistoriassa.

Hän perusti myös teatteriryhmiä ja teki pitkään yhteistyötä Nonika Galinean kanssa. He avasivat Ilissia-teatterin vuonna 1986. Televisio laajensi yleisöä 1970-luvulla ja myöhemmin. Hän palasi Kansallisteatteriin Louise Pagen Σαλόνικα-näytelmässä (Salonika, 1998) ja esiintyi Vasilis Dourosin elokuvassa Το φως που σβήνει (Hiipuva valo, 2000). Vuonna 2001 hän sai Kunnian ritarikunnan kultaisen ristin. Hän kuoli 8. marraskuuta 2005.

Vuoden 1954 Ιππόλυτος (Hippolytos) näyttää Alexandrakisin Euripidestä esittävän ryhmän jäsenenä. Hän näytteli nimihahmoa ja Thanos Kotsopoulos tämän isää Theseusta. Tuotanto kuului Kansallisteatterin varhaisiin Epidauros-esityksiin; vuotuinen festivaali vakiinnutettiin seuraavana vuonna. Arkistotekstit erottavat näyttelijöiden nimet heidän näytelmärooleistaan.

Στέλλα (Stella, 1955) toi hänet Melina Mercourin ja Giorgos Fountasin rinnalle Cacoyannisin elokuvaan. Συνοικία το όνειρο (Unelmaksi nimetty kortteli, 1961) antoi vastuuta myös kameran takana. Tasos Livaditisin ja Kostas Kotziasin käsikirjoitus seuraa köyhyydessä eläviä, paremmasta tulevaisuudesta haaveilevia ihmisiä. Neorealistinen huomio arkeen haastoi viranomaisten suosiman viehättävän Kreikka-kuvan.

Dinos Dimopoulosin Δεσποινίς Διευθυντής -komediassa (Neiti johtaja, 1964) hän esiintyy Jenny Karezin kanssa teknisen yrityksen ympäristössä. Myöhempää teatteria edustaa Yannis Iordanidisin ohjaama Σαλόνικα (Salonika, 1998). Το φως που σβήνει (Hiipuva valo, 2000) jatkoi uraa toisen kreikkalaisen elokuvantekijäsukupolven kanssa. Tuotannot yhdistävät antiikin hahmon, modernin yhteiskunnallisen draaman ja suositun komedian erilaisiin kirjoittajiin, ohjaajiin ja näyttelijätovereihin.

Avaa Pireuksen kaupungin Dimitris Rontiris -arkiston Φωτογραφίες από την παράσταση «Ιππόλυτος» (Valokuvia Hippolytoksesta), päivätty 11. heinäkuuta 1954. Yhdistä huomautuksista Alexandrakis nimeen Ιππόλυτος ja Kotsopoulos nimeen Θησέας. Kysy Ποιος παίζει τον Ιππόλυτο; ja vastaa näyttelijän nimellä.

Kirjoita sitten Ο Κωτσόπουλος παίζει τον Θησέα. Huomaa, miten παίζει-verbin jälkeen Ιππόλυτος muuttuu muotoon τον Ιππόλυτο ja Θησέας muotoon τον Θησέα. Omat harjoituslauseemme perustuvat historialliseen roolitukseen. A2-teksti auttaa lukemaan teatteritietoja; koko tragedia ja sen kirjallinen kieli vaativat lisätukea. Sama näyttelijän ja roolin ero auttaa muissakin kreikkalaisissa ohjelmissa ja elokuvatiedoissa.

• Hän esitti Hippolytosta Kansallisteatterin Epidauros-tuotannossa 1954.
• Hän ohjasi ja näytteli elokuvassa Unelmaksi nimetty kortteli (1961).
• Ilissia-teatteri avattiin 1986 hänen ja Nonika Galinean yhteistyönä.