Elämä
Erinna kuuluu kreikkalaisen runouden historiaan pienen, vaurioituneen teosjoukon ja myöhempien lukijoiden ihailun kautta. Hänet sijoitetaan yleensä 300-luvulle eaa., mutta todisteet eivät mahdollista varmaa elämäkertaa. Antiikin lähteet ovat eri mieltä kotipaikasta, eikä myöhempi väite Sapfon kumppanuudesta ratkaise ajoitusta. Tieto kuolemasta yhdeksäntoistavuotiaana voi perustua runon puhujan ääneen eikä itsenäiseen elämäkertaan. Nimestäkin on eri kirjoitusasuja. Siksi säilyneet runot ja niiden välittyminen ovat erityisen tärkeitä.
Tunnetuin teos on Ἠλακάτη (Kehräpuu), perinteen mukaan kolmensadan heksametrisäkeen runo. Laaja mutta vajaa katkelma säilyttää äänen, joka muistaa Baukista, lapsuuden leikkejä ja menetystä. Oxyrhynkhoksen kaivaukset löysivät 1928 papyruksen PSI IX 1090, joka julkaistiin 1929. Arkisto ajoittaa aineellisen kopion nykyisin 100-luvun lopulle jaa., vuosisatoja runon tavallista oletusajoitusta myöhemmäksi. Vaurioituneet säkeet muuttivat nykykäsitystä Erinnasta. Myös kolme Kreikkalaisen antologian epigrammia kulkee hänen nimissään, mutta tekijyys on kiistanalainen. Yhdessä tekstit osoittavat niukkoja varmoja elämäkertatietoja rikkaampaa kirjallista vastaanottoa.
Teokset
Runo Ἠλακάτη (Kehräpuu) tuo lapsuusmuistot Baukiksen valitukseen. Leikit, yhteinen työ ja lapsuuden pelottavat hahmot antavat menetykselle konkreettisen maailman. Nimi tarkoittaa kehruukuituja pitelevää välinettä, joka asettaa kotityön oppineen heksametrin rinnalle. Kielessä yhdistyy murteellisia ja eeppisiä piirteitä. Vaurioituneet rivit vaativat toimituksellista harkintaa; yhtenäinen käännös joutuu ratkaisemaan aukkojen käsittelyn. Puhujan läheiset muistot ovat rakennettua runoutta eivätkä yksin todista kirjailijan jokaista elämänvaihetta.
Kolme hänelle luettua epigrammia tarkastelee läsnäoloa ja poissaoloa. Kreikkalaisen antologian 7.710 antaa Baukiksen puhutella hautansa esineitä; 7.712 antaa haudalle äänen ja kääntää häät suruksi. Ne eivät todista tunnistetun piirtokirjoitusmuistomerkin säilymistä. Epigrammi 6.352 ylistää Agatharkhiksen muotokuvaa: vain puhe puuttuu. Runo antaa lukijan kuvitella kuvattavan henkilön sanojen kautta. Lainaus on alusta, kiistanalainen tekijyys mainiten. Maalatun ulkonäön ja elävän äänen ero innostaa omaan nykykreikan tehtävään: βλέπω (näen), μιλώ (puhun), kielto δεν (ei).
Perintö nyky-Kreikassa
Lue Kreikkalaisen antologian 6.352 digitaalisesta Anthologia Graecasta mukautetun nykykreikan lukutekstimme rinnalla. Huomaa ajatus puheella täydentyvästä kuvasta. Piirrä ystävä tai keksitty henkilö. Kuvaile kasvoja ja käsiä, kirjoita sitten Η ζωγραφιά δεν μιλά (Piirros ei puhu). Sano Η φίλη μου μιλά (Ystäväni puhuu) ja lisää kuviteltu tervehdys Γεια σου (Hei). Vertaa μιλά (puhuu) ja δεν μιλά (ei puhu). Harjoittelet nykyhetken kuvausta ja kieltoa antiikin taideajatuksen kautta; alkuperäinen murre-epigrammi tarvitsee selittävän version eikä itsessään ole A2-nykykreikkaa.
Tiesitkö?
- Papyrus PSI IX 1090 on Firenzen Biblioteca Medicea Laurenzianassa.
- Kehräpuussa oli perinteen mukaan kolmesataa säettä; se säilyy katkelmina.
- Tekijyydeltään epävarmat epigrammit antavat äänen kuolleelle tytölle ja haudalle; muotokuvaruno kuvittelee kuvasta puuttuvan puheen.
Tärkeimmät teokset
| Kreikankielinen nimi | Nimi | Vuosi |
|---|---|---|
| Ἠλακάτη (αποσπάσματα) | Kehräpuu (katkelmallinen runo) | ? |
| Ἑλληνικὴ Ἀνθολογία 6.352 | Agatharkhiksen muotokuva (tekijyys epävarma) | ? |
| Ἑλληνικὴ Ἀνθολογία 7.710 | Baukis puhuttelee muistomerkkiään (tekijyys epävarma) | ? |
| Ἑλληνικὴ Ἀνθολογία 7.712 | Baukiksen puhuva hauta (tekijyys epävarma) | ? |
Lause muistettavaksi
ἐξ ἁπαλᾶν χειρῶν τάδε γράμματα:
NykykreikaksiΑυτή η ζωγραφιά έγινε από απαλά χέρια.
Ex apalán chirón táde grámmata.
Tämä piirros syntyi herkistä käsistä.
