Thanasis Papakonstantinou

Thanasis Papakonstantinou syntyi vuonna 1959. Hänen musiikillinen maailmansa liittyy läheisesti Tyrnavosiin ja Thessalian tasankoihin, vuoriin ja jokiin. Esikoisalbumi Αγία Νοσταλγία (Pyhä nostalgia) ilmestyi vuonna 1993. Laaja yhteistyö Sokratis Malamasin kanssa levyllä Στην Ανδρομέδα και στη γη (Andromedalla ja maan päällä, 1995) aloitti kumppanuuden, joka palasi eri muodoissa seuraavina vuosikymmeninä. Myös Melina Kanasta tuli hänen varhaisen työnsä tärkeä ääni; vuoden 2013 konserttitekstissä hän tunnusti julkisesti laulajan osuuden ensimmäisessä luomiskaudessaan.

Βραχνός προφήτης (Käheä profeetta, 2000) toi uusia kohtaamisia muun muassa sovittaja Babis Papadopoulosin ja laulaja Giannis Aggelakasin kanssa. Levytystyö kasvoi yhteistyökumppanien ja Ahos-studion ympärille. Albumin Ο ελάχιστος εαυτός (Pienin minä, 2011) pääsovittaja oli Fotis Siotas, ja Christos Megas äänitti ja miksasi suurimman osan Metaxochorissa. Vuonna 2018 hän julkaisi Malamasin kanssa levyn Με στόμα που γελά (Hymyilevin suin), joka äänitettiin uudessa Ahos-studiossa Megalovrysossa. Helmikuussa 2026 hän puhui Kreikan ääni -radiokanavalla Tyrnavosista ja paikan merkityksestä musiikilliselle mielikuvitukselleen.

Papakonstantinou käyttää kreikkalaista musiikkiperinnettä uusien yhdistelmien aineksena. Luuttu ja buzuki voivat kohdata sähkökitaran, koskettimet ja improvisaation; kansanmuisti jakaa tilan rockin ja muiden kokeilevien sointien kanssa. Lauluja muovaavat siis sävelmän ja sanojen lisäksi muusikot, jotka antavat niille tietyn pinnan. Albumilla Βραχνός προφήτης (Käheä profeetta, 2000) Babis Papadopoulos vastasi suuresta osasta sovituksia ja Kora Michaelian sovitti kaksi kappaletta. Papakonstantinou kertoo kuvittelevansa ensin sopivat soittimet ja lähestyvänsä sitten esittäjiä, joiden sointi toteuttaisi ajatuksen.

Yhteistyö muuttaa myös levyn lauluääntä. Albumilla Ο ελάχιστος εαυτός (Pienin minä, 2011) päälaulaja on Papakonstantinou, jonka rinnalla esiintyvät Fotis Siotas ja Orfeas Peridis. Με στόμα που γελά (Hymyilevin suin, 2018) antaa puolestaan kaksitoista tulkintaa Sokratis Malamasille ja yhden Papakonstantinoulle. Tekijän saateteksti yhdistää naurun syvyyteen ja kuolevaisuuteen, ei vain iloisuuteen. Albuminimi tarjoaa helpon kielioppimallin vaativammassa taiteellisessa maailmassa: στόμα on suu, γελά tarkoittaa hymyilee tai nauraa ja που liittää substantiiviin sen tekemisen. Kokonaisissa lauluissa sanasto ja kuvasto ovat runsaampia.

Papakonstantinoun levyt kutsuvat huomaamaan sekä sanat että ihmiset, jotka antavat niille soinnin. Avaa Soundgazessa vuoden 2018 albumitiedote Με στόμα που γελά (Hymyilevin suin) ja lue nimi ääneen. Etsi που, joka yhdistää suun hymyilemiseen tai nauramiseen. Tee sitten kaksi omaa kuvausta: ο άνθρωπος που τραγουδά (ihminen, joka laulaa) ja η παρέα που ακούει (seurue, joka kuuntelee). Huomaa, että που pysyy samana substantiivin vaihtuessa. Sano molemmat ilmaukset ääneen, korvaa τραγουδά sanalla γελά ja kuvaile ystävää. Tämä pieni malli sopii A2-tasolle; albumin kokonaiset runolliset sanoitukset tarvitsevat enemmän tukea.

• Esikoisalbumi ilmestyi vuonna 1993, kuten hän muisteli vuoden 2013 konserttitekstissä.
• Vuoden 2011 levytiedoissa Ahos-studio oli Metaxochorissa; vuoden 2018 teksti nimeää uuden studion Megalovrysossa.
• Vuoden 2018 yhteistyölevyllä Malamas laulaa kaksitoista kappaletta ja Papakonstantinou yhden.