Giannis Markopoulos

Giannis Markopoulos syntyi Heraklionissa Kreetalla 18. maaliskuuta 1939 ja varttui Ierapetrassa. Hän opetteli viulua ja soitti klarinettia paikallisessa soittokunnassa. Kreetalainen musiikki, radion orkesterilähetykset ja itäisen Välimeren äänet muovasivat varhaista kuuntelumaailmaa. Vuonna 1956 hän muutti opiskelemaan Ateenan konservatorioon. Elokuvasta tuli yksi työala: musiikki Nikos Koundourosin elokuvaan Μικρές Αφροδίτες (Nuoret Afroditet) palkittiin Thessalonikissa vuonna 1963. Sotilasdiktatuurin alettua 1967 hän lähti Lontooseen, jossa jatkoi säveltämistä ja laajensi tietämystään Elisabeth Lutyensin kanssa.

Palattuaan Ateenaan 1969 hän kehitti laulusarjoja ja esityksiä, joissa nykysävellys yhdistyi kreikkalaisiin soittimiin ja ääniin. Nikos Xylourisista tuli keskeinen kumppani. Χρονικό (Kronikka, 1970), Ριζίτικα (Kreetalaisia rizitika-lauluja, 1971) ja Θητεία (Palvelus, 1974) kuuluvat aikaan, jolloin musiikki välitti myös julkista vaatimusta demokratian vapaudesta. Työ ulottui teatteriin, elokuvaan, orkesterimusiikkiin ja oratorioon. Marraskuussa 2012 Ateenan konserttitalo esitti hänen sinfonisia teoksiaan ja teoksen Ήλιος ο Πρώτος (Ensimmäinen aurinko) solistien, orkesterin ja kuoron kanssa. Hän kuoli 10. kesäkuuta 2023.

Markopoulos kutsui taiteellista ajatustaan nimellä Επιστροφή στις Ρίζες (Paluu juurille): elävästä perinteestä kuviteltiin uusia musiikillisia muotoja. Kreetalainen lyra, jousisoitin, ja santouri, lyömäsoittimena soitettava sitra, saattoivat kohdata sinfoniaorkesterin. Tulos kuului sävellyksissä ja olemassa olevan aineiston uusissa käsittelyissä. Ριζίτικα (Kreetalaisia rizitika-lauluja, 1971), Nikos Xylourisin kanssa, perustuu Markopoulosin sovittamiin ja orkestroimiin kansanlauluihin. Perinnetekstit ja alueellinen kieli eroavat tämän sivun mukautetusta nykykreikasta.

Runous tarjosi toisen kestävän kohtaamisen. Ήλιος ο Πρώτος (Ensimmäinen aurinko, 1969) liittää musiikin Odysseas Elytisin vuoden 1943 kokoelmaan laulajilla, puhutulla kerronnalla ja kuorolla. Omassa allekirjoitetussa levyn saatetekstissään Markopoulos kuvasi velkaa Elytisin sukupolvelle. Χρονικό (Kronikka, 1970) ja Ιθαγένεια (Syntyperäinen identiteetti, 1972) käyttävät K. H. Myrisin tekstejä; Θητεία (Palvelus, 1974) Manos Eleftherioun sanoja. Teokset ovat säveltäjän ja kirjoittajien yhteistyötä, eivät vain Markopoulosin kirjoittamia runoja. Oppijalle nimi Ήλιος ο Πρώτος tarjoaa selkeän yksityiskohdan: πρώτος tarkoittaa ensimmäistä, ja sen pääte muuttuu kuvatun substantiivin mukaan.

Markopoulos teki runoudesta ja soitinperinteistä osan yhteistä julkista musiikkikokemusta. Hänen levytyksensä säilyttävät myös yksittäisten runoilijoiden, laulajien ja soittajien panoksen. Avaa lyhyttä kreikan harjoitusta varten Ateenan konserttitalon ohjelma 13. marraskuuta 2012 ja etsi Ήλιος ο Πρώτος (Ensimmäinen aurinko). Kopioi vain nimi ja kirjoita kolme omaa esimerkkiä: ο πρώτος δίσκος, η πρώτη συναυλία, το πρώτο τραγούδι. Sijoita ne vihkossa otsikoiden ο, η ja το alle. Ympyröi πρώτος-sanan vaihtuva pääte. Ilmauksilla voi puhua ensimmäisestä levystä, konsertista tai laulusta; harjoitus perustuu kirjalliseen ohjelmaan eikä vaadi Elytiksen koko runouden ymmärtämistä.

• Lapsena Ierapetrassa hän oppi viulua ja soitti klarinettia paikallisessa soittokunnassa.
• Ριζίτικα sisältää hänen sovituksiaan perinteisistä kreetalaisista lauluista.
• Elytis julkaisi Ήλιος ο Πρώτος -teoksen vuonna 1943; Markopouloksen musiikkiteos seurasi vuonna 1969.