Alekos Fassianos

Fassianos syntyi Ateenassa vuonna 1935 ja kasvoi kaupungin vanhoissa kaupunginosissa. Poikana hän opiskeli viulunsoittoa Ateenan konservatoriossa, ja musiikki kulki hänen mukanaan koko elämän, mutta pian hän valitsi maalaustaiteen. 1950-luvun lopulla hän opiskeli Ateenan taideakatemiassa, jossa hänen opettajansa oli taidemaalari Jannis Moralis, yksi kreikkalaisen modernin taiteen mestareista.

Vuonna 1960 Ranskan hallituksen stipendi vei hänet Pariisiin, jossa hän opiskeli litografiaa École des Beaux-Arts'ssa. Pariisista tuli hänen toinen kotinsa: loppuelämänsä hän kulki siellä olevan ateljeen ja Ateenan kodin ja ateljeen välillä, ja hän piti näyttelyitä laajalti Ranskassa ja eri puolilla Eurooppaa sekä Kreikassa. Ranskalaiset kriitikot ja keräilijät ottivat hänet sydämiinsä, ja Kreikassa hänestä tuli jotain modernille maalarille harvinaista: todella kansan suosima taiteilija, jonka teokset tavalliset ihmiset tunsivat ja joista he pitivät.

Hän työskenteli lähes joka päivä vanhuuteen asti, maalasi, piirsi, teki litografioita ja vedoksia, suunnitteli julisteita ja kuvitti kirjoja, ja hänet nähtiin usein Ateenan kahviloissa iloisena ja puheliaana. Hän kuoli Ateenassa tammikuussa 2022 kahdeksankymmenenkuuden vuoden iässä, ja hänen kuolemansa oli etusivun uutinen Kreikassa.

Fassianoksen maalauksen tunnistaa helposti. Hahmot on piirretty vahvalla, virtaavalla ääriviivalla ja täytetty tasaisella, kirkkaalla värillä, ennen kaikkea syvällä sinisellä sekä punaisella, mustalla, valkoisella ja kultaisilla vivahteilla. Ne nähdään lähes aina profiilissa kuin antiikin kreikkalaisten maljakoiden, bysanttilaisten ikonien tai Karagiozis-varjoteatterin hahmot, ja niissä on jotain myös kansanmaalari Theofiloksesta. Fassianos otti nämä kreikkalaiset perinteet ja teki niistä moderneja ja henkilökohtaisia.

Hänen aiheensa ovat runollisiksi muuttuneita arkisia hetkiä: nuori mies polkupyörällä tai moottoripyörällä, savuketta polttava mies, ruohikolla makaavat rakastavaiset, taivaalla lentävä hahmo, mies lintu kädellään, pöytä jossa on kannu ja kukkia. Kreikkalaisin kirjaimin kirjoitettuja sanoja, paikannimiä tai lyhyitä fraaseja, leijuu usein kuvassa. Tunnelma on kevyt, aistillinen ja hieman nostalginen, unelma Kreikan kesästä ja hänen nuoruutensa Ateenasta, ja siinä on huumoria.

Maalausten lisäksi hän teki valtavan määrän litografioita ja vedoksia, jotka tekivät hänen taiteestaan edullista, sekä julisteita, kirjojen kansia, teatterilavastuksia ja julkisia teoksia, muun muassa suuria teoksia Ateenan metron Metaxourgeion asemalle (2000).

Fassianoksen siniset hahmot kuuluvat nyky-Kreikan visuaaliseen kieleen: niitä näkee metroasemilla, kirjojen kansissa, festivaalien julisteissa ja jäljennöksinä tuhansissa kodeissa. Helpoin paikka aloittaa on Ateenan Metaxourgeion metroasema, jossa hänen teoksensa tervehtii matkustajia joka päivä. Hänen töitään on Ateenan kansallisgalleriassa ja monissa kreikkalaisissa ja ranskalaisissa kokoelmissa, ja hänen näyttelynsä keräävät suuria yleisöjä. Opiskelijoille hänen kuvansa ovat hyvä peli: katso yhtä ja nimeä kreikaksi kaikki mitä näet, ο άνθρωπος, το ποδήλατο, το πουλί, το λουλούδι, το μπλε. Hänen kuvansa ovat yhä tekijänoikeuden suojaamia, joten katso niitä gallerioissa ja kirjoissa.

• Ennen kuin hänestä tuli maalari, hän opiskeli viulistiksi Ateenan konservatoriossa.
• Hänen opettajansa Ateenan taideakatemiassa oli Jannis Moralis.
• Ranskan hallituksen stipendi vei hänet Pariisiin vuonna 1960, ja hän piti siellä ateljeeta loppuelämänsä.
• Hänen hahmonsa kuvataan lähes aina profiilissa, tapa jonka hän jakoi antiikin maljakkomaalarien ja varjoteatterin kanssa.