Elämä
Anyte Tegealainen liittyy Peloponnesoksen Arkadiaan ja ajoitetaan yleensä 200-luvun eaa. alkuun. Tarkat syntymä- ja kuolinajat eivät ole tiedossa. Epigrammit tutustuttavat teokseen selvemmin kuin yksityiskohtainen elämäkerta. Ne kuuluvat varhaishellenistiseen kehitykseen lajissa, joka liittyi aiemmin hauta- ja lahjoituspiirtokirjoituksiin. Anyte antoi tilaa lasten leikeille, eläimille, surulle ja vieraanvaraisille maalaispaikoille. Doorilaiset kielipiirteet kuuluvat antiikin kirjalliseen ilmaisuun, eivät nykyaloittelijan keskusteluun.
Myöhemmät lukijat säilyttivät nimen muiden kreikkalaisrunoilijoiden rinnalla. Meleagros esittää Στέφανος-kokoelmansa (Seppele) alkurunossa Anyten säkeet suureen runoseppeleeseen punottuina liljoina. Thessalonikelainen Antipatros mainitsee hänet yhdeksän naisrunoilijan ylistyksessä. Kunnianosoitukset todistavat vastaanotosta, eivät puuttuvasta sukuhistoriasta tai jokaisen runon todellisesta tapahtumapaikasta. Nykyisin runot ovat hajallaan Kreikkalaisen antologian temaattisissa kirjoissa. Äänet vaihtuvat: matkailija kutsutaan lepäämään, Hermes puhuu tienhaarassa, kuollut delfiini muistaa meren. Vaihtelun seuraaminen näyttää runoilijan laajuuden, vaikka yksityiselämä pysyy pääosin tuntemattomana.
Teokset
Anyten pienet kohtaukset muuttavat näkökulmaa. Kreikkalaisen antologian 6.312:ssa lapset valjastavat pukin ja leikkivät hevoskilpailua temppelillä. Lapsuuden ilo yhdistyy jumalalliseen katsojaan. Runossa 9.144 Afrodite katsoo hohtavaa merta, joka vastaa hänen kuvaansa. Rannikon pyhäkkö liittää katseen, suojelun ja purjehduksen yhteen. Runossa 7.215 puhuu rantaan huuhtoutunut delfiini; muistettu meriliike on vastakohta liikkumattomuudelle maalla. Kuviteltu eläinääni luo menetyksen tunteen.
Runon 9.313 kutsu kokoaa laakerinlehdet, lähdeveden, kesätyön ja länsituulen neljään säkeeseen. Se tarjoaa kehon helpotusta maisemaluettelon sijaan. Runossa 9.314 Hermes esittäytyy tienhaarassa ja tarjoaa matkalaisille lepoa lähteellä. Äänet ovat runollisia rakennelmia, eivät Anyten matkapäiväkirjoja. Yksittäisiä ajoituksia ei tiedetä; taulukko seuraa antologian viitteitä. Lepokohtaus tukee uusia nykykreikan lauseitamme Κάθομαι στη σκιά (Istun varjossa) ja Πίνω δροσερό νερό (Juon viileää vettä), erillään alkuperäisestä doorilaisesta säkeestä.
Perintö nyky-Kreikassa
Avaa Kreikkalaisen antologian 9.313 Anthologia Graecasta ja lue alun oma nykykreikan versiomme. Etsi lehdet, vesi ja lepoon kutsu. Piirrä sitten yksi puu ja vesilasi nykytilanteeksi. Sano Κάθομαι στη σκιά (Istun varjossa) ja Πίνω δροσερό νερό (Juon viileää vettä). Osoita varjoa sanoille στη σκιά (varjossa), lasia sanoille δροσερό νερό (viileä vesi). Lisää lause olostasi levon jälkeen. Harjoittelet ulkotauon kuvausta; antiikin murre ja mitta pysyvät erillään mukautetusta A2-kielestä.
Tiesitkö?
- Meleagros esittää Anyten runot liljoina antologiansa alun seppeleessä.
- Laakerikutsussa 9.313 on vain neljä säettä.
- Rantaan ajautunut delfiini puhuu minämuodossa runossa 7.215.
Tärkeimmät teokset
| Kreikankielinen nimi | Nimi | Vuosi |
|---|---|---|
| Ἑλληνικὴ Ἀνθολογία 6.312 | Lapset ja pukki (epigrammi) | ? |
| Ἑλληνικὴ Ἀνθολογία 7.215 | Rantaan ajautunut delfiini (epigrammi) | ? |
| Ἑλληνικὴ Ἀνθολογία 9.144 | Afrodite ja meri (epigrammi) | ? |
| Ἑλληνικὴ Ἀνθολογία 9.313 | Lepo laakerin alla (epigrammi) | ? |
| Ἑλληνικὴ Ἀνθολογία 9.314 | Hermes tienhaarassa (epigrammi) | ? |
Lause muistettavaksi
ἵζευ ἅπας ὑπὸ καλὰ δάφνας εὐθαλέα φύλλα,
NykykreikaksiΚάθισε, όποιος κι αν είσαι, κάτω από τα όμορφα, πυκνά φύλλα της δάφνης.
Ízev ápas ipò kalà dáfnas efthaléa fílla.
Kuka oletkin, istu laakerin kauniiden tuuheiden lehtien alle.
