Rena Kyriakou

Rena Kyriakou syntyi Iraklionissa 25. helmikuuta 1917. Joulukuun 31. päivänä 1923 hän esiintyi kuusivuotiaana Ateenan Parnassos-salissa omien sävellystensä ohjelmalla. Varhainen julkinen identiteetti yhdisti siis soittamisen ja säveltämisen. Opinnot Wienissä ja Pariisissa kehittivät molempia taitoja.

Hän tuli Pariisin konservatorioon vuonna 1930, opiskeli pianoa Isidor Philippin johdolla ja sai opetusta harmoniassa ja sävellyksessä, muun muassa Henri Büsseriltä. Hän voitti konservatorion ensimmäisen pianopalkinnon ja aloitti kansainvälisen uran. Omat teokset esiintyivät vakiintuneen ohjelmiston rinnalla, toisinaan ylimääräisinä numeroina. Myöhemmät Vox-levytykset keskittyivät erityisesti Mendelssohniin, Chabrier’hen ja Albéniziin sekä Soleriin ja Fieldiin.

Vuonna 1943 hän soitti oman pianokonserttonsa op. 18 kantaesityksen solistiosuuden Ateenan valtionorkesterin kanssa Theodoros Vavayannisin johdolla. Hän esitti sen uudelleen Genevessä 1954 Jean Meylanin johdolla. Musiikkielämään kuuluivat myös opettaminen ja kilpailujen tuomaristot. Hän kuoli Moschatossa elokuussa 1994. Kreetan historiallinen museo ja Lilian Voudourin musiikkikirjasto säilyttävät partituureja ja asiakirjoja, joiden avulla esiintyjän ja säveltäjän uria voidaan tutkia yhdessä.

Kyriakoun tuotantoon kuuluu erilaisia pieniä pianoteoksia: Tango ja Kloster (Luostari) vuodelta 1928, Les cloches (Kellot) ja Burlesque nro 2 vuodelta 1935 sekä Perpetuum Mobile (Ikiliikkuja) vuodelta 1940. Säveltäminen seurasi kehitystä koskettimiston ääressä. Pianokonsertto op. 18 laajentaa mittakaavan solistin ja orkesterin vuoropuheluksi.

Julkaistu partituuri ajoittaa konserton vuosiin 1938–1940; kantaesitys seurasi 1943. Nykytutkimus tarkastelee vaihtuvia kudoksia, pianon ja orkesterin tasapainoa sekä naissäveltäjän olosuhteita Kreikan musiikkielämässä. Myöhemmät esittäjät, kuten Efi Agrafioti, ovat palanneet teokseen. Hänen muistonsa valaisevat soinnin etsimiseen keskittynyttä opetusta.

Levyt säilyttävät Kyriakoun tulkintoja muiden säveltäjien musiikista. Voxin Chabrier-julkaisut sisältävät Aubaden ja Capricen, ja Kyriakou nimetään pianistiksi. Kuulija voi seurata liikettä, voimakkuutta ja hiljaisuutta ilman sanoja. Omat käsikirjoitukset ja levyt tarjoavat täydentäviä kohtaamisia: hänen säveltämänsä musiikin ja sen musiikin kanssa, jota hän tulkitsi kosketuksella, ajankäytöllä ja fraseerauksella.

Kreikan arkistot, tutkimus ja esitykset pitävät molemmat urat näkyvillä. Partituureja voi tutkia musiikkikirjaston digitaalisessa kokoelmassa, ja levyluettelot nimeävät soitetut teokset. Valitse lyhyeen tehtävään hänen Chabrier-tulkintansa Aubade tai Caprice ja kuuntele kaksi lyhyttä jaksoa. Merkitse mukautetun tekstin avulla tempo, voimakkuus ja tauko. Kirjoita kaksi yksinkertaista vertailua sanoilla πιο αργός ja πιο δυνατός käyttäen subjekteina ο ρυθμός ja ο ήχος. Lue omat lauseesi ääneen ja perustele valinnat. Instrumentaalinen kuuntelu tukee kreikankielistä kuvailua; piano ei tuota puhuttua kreikkaa.

• Syntyi Iraklionissa 25. helmikuuta 1917.
• Soitti omia sävellyksiään Ateenan Parnassos-salissa 31. joulukuuta 1923.
• Kantaesitti pianokonserttonsa Ateenan valtionorkesterin kanssa 1943.
• Arkistoja säilytetään Iraklionissa ja Ateenan Lilian Voudourin musiikkikirjastossa.