Dimitris Mitropanos

Mitropanos syntyi 2. huhtikuuta 1948 Trikalassa, Thessalian kaupungissa, joka oli jo antanut Kreikalle Vassilis Tsitsaniksen. Hänen perheensä oli köyhä, ja vuonna 1964, kuusitoistavuotiaana, hän muutti Ateenaan asumaan setänsä luo, tekemään töitä ja kokeilemaan onneaan laulajana. Grigoris Bithikotsis lähetti hänet Columbia-levy-yhtiöön, jossa hän tapasi Giorgos Zambetasin, jota hän myöhemmin kutsui suureksi opettajakseen. Vuonna 1966 sattumankohtaaminen Mikis Theodorakiksen kanssa johti siihen, että hän lauloi konserteissa osia teoksista Ρωμιοσύνη (Romiosini) ja Το Άξιον Εστί (Ylistetty olkoon), ja vuonna 1967 ilmestyi hänen ensimmäinen levynsä, laulu «Θεσσαλονίκη» (Thessaloniki).

Vuoden 1967 sotilasdiktatuuri kielsi Theodorakiksen musiikin, ja Mitropanos kääntyi yökerhojen λαϊκό-ohjelmiston puoleen, niiden «πίστες»-paikkojen, joihin kreikkalaiset menivät kuuntelemaan elävää buzukimusiikkia ja laulajia. 1970- ja 1980-luvuilla hänestä tuli yksi maan suosituimmista laulajista; hän levytti monien johtavien säveltäjien ja sanoittajien kanssa ja lauloi ilta illan jälkeen Ateenassa ja Thessalonikissa.

Vuonna 1996 hän löysi uuden, nuoremman ja urbaanimman yleisön säveltäjä Thanos Mikroutsikosin kanssa tehdyllä albumilla Στου αιώνα την παράγκα (Vuosisadan hökkelissä), ja hän alkoi esiintyä suurissa konserttisaleissa ja ulkoilmateattereissa klubien lisäksi. Hän jatkoi laulamista 2000-luvulle, kaikkien tyylien muusikoiden ihailemana. Hän kuoli Marousissa Ateenassa 17. huhtikuuta 2012 kuusikymmentäneljävuotiaana. Häntä surtiin koko Kreikassa, niin λαϊκό-musiikin ystävien kuin kaikkien tyylien muusikoiden keskuudessa.

Mitropanos oli esittäjä, ei säveltäjä: hänen taiteensa oli ääni. Se oli syvä, tumma baritoni, reunoiltaan karhea ja hyvin vakaa, ja hän lauloi ilman temppuja, lähes liikkumatta, antaen sanojen kantaa tunteen. Kreikkalaiset kuvaavat hänen lauluaan usein sanalla «βαριά», raskas, vakavan ja painavan merkityksessä, ja laulu hänen äänellään kuulostaa elämää nähneen miehen tunnustukselta.

Hänen ohjelmistonsa on klassista λαϊκό-musiikkia: lauluja rakkaudesta ja menetyksestä, lähtemisestä ja kotiinpaluusta, yksinäisyydestä suurkaupungissa, merestä ja siirtolaisen tiestä. Tunnetuimpia ovat Dimos Moutsisin ja Manos Eleftherioun Άγιος Φεβρουάριος (Pyhä helmikuu, 1971), Thessalonikiin sijoittuva Σ' αναζητώ στη Σαλονίκη (Etsin sinua Salonikista) sekä Christos Nikolopoulosin ja Lefteris Papadopoulosin Πάρε αποφάσεις (Päätä jo, 1991). Vuonna 1996 hän levytti säveltäjä Thanos Mikroutsikosin ja sanoittaja Alkis Alkaioksen kanssa laulun Ρόζα (Roza), jonka modernimpi, runollisempi teksti voitti hänelle uuden kuulijasukupolven ja josta tuli yksi hänen tunnusmerkeistään.

Hän lauloi myös Theodorakiksen tuotantoa koko elämänsä, ja hänen konserttinsa sekoittivat vanhoja yökerholauluja tähän ”taiteellisempaan” ohjelmistoon ja osoittivat, kuinka ohut raja näiden kahden välillä voi kreikkalaisessa musiikissa olla.

Mitropanos on yksi niistä äänistä, jotka kreikkalaiset mainitsevat ensimmäisinä puhuessaan λαϊκό-laulusta, yhdessä Stelios Kazantzidisin ja Grigoris Bithikotsisin kanssa. Hänen levytyksiään soitetaan jatkuvasti Kreikan radiossa ja tavernoissa, ja elävän musiikin laulajat esittävät hänen laulujaan yhä joka ilta. Tutustu häneen kuuntelemalla «Ρόζα» ja «Σ' αναζητώ στη Σαλονίκη»: kieli on yksinkertaista, laulu hidasta ja selkeää. Trikalassa hänet muistetaan ylpeydellä kaupungin toisena suurena muusikkona Tsitsaniksen jälkeen, ja nämä kaksi nimeä mainitaan usein yhdessä. Hänen laulunsa ovat tekijänoikeuden alaisia, joten etsi alkuperäiset levytykset.

• Hän syntyi Trikalassa, samassa kaupungissa kuin säveltäjä Vassilis Tsitsanis.
• Hänen ensimmäinen levynsä, laulu «Θεσσαλονίκη», ilmestyi vuonna 1967, kun hän oli yhdeksäntoista.
• Hän oli laulaja, ei lauluntekijä: hänen maineensa perustuu kokonaan hänen ääneensä ja laulujen valintaan.
• Hänen vuoden 1996 albuminsa Thanos Mikroutsikosin kanssa toi hänelle nuoren yleisön kolmenkymmenen uravuoden jälkeen.