Mimis Plessas

Mimis Plessas syntyi Ateenassa 1924. Hän oppi pianonsoittoa kotona ja esiintyi Kreikan radiossa jo teini-ikäisenä. Luonnontieteiden opiskelu Ateenassa eteni musiikin rinnalla. Sodan jälkeen hän esiintyi jazzille avoimelle yleisölle, perusti kvartetin ja työskenteli tunnettujen laulajien kanssa. Piano, improvisaatio ja kiinnostus eri musiikkiperinteisiin pysyivät keskeisinä.

1960-luvulla elokuva toi musiikille suuren yleisön. Finos Filmin ja Yannis Dalianidisin kanssa syntyi musikaaleja, joissa laulu, tanssi ja koominen toiminta kohtasivat. Rena Vlachopoulou antoi sävellyksille tunnistettavan äänen. Plessas sävelsi myös draamaelokuviin sovittaen ilmaisun eri tarinoihin.

Vuonna 1969 Ο δρόμος (Tie) yhdisti hänen musiikkinsa Lefteris Papadopoulosin sanoihin, joita lauloivat Yannis Poulopoulos, Rena Koumioti ja Popi Asteriadi. Televisio toi uuden yleisön: hän sävelsi sarjaan Λούνα Παρκ (Luna Park) ja juonsi myöhemmin ERT:n ohjelmaa Καλλιτεχνικό καφενείο (Taiteellinen kahvila). Hän kuoli lokakuussa 2024 juuri ennen satavuotispäiväänsä. Ura yhdistää radiopianistin, elokuvasäveltäjän ja lauluntekijän, jonka melodiat elivät alkuperäistä ympäristöään laajemmin.

Plessas liikkui jazzpianistin rytmisestä vapaudesta laulun selkeään melodiseen muotoon. Musiikki tuki tanssia, terävöitti komiikkaa tai antoi draamalle painoa. Elokuvassa ääni kuuluu kokonaisuuteen: esiintyjät, koreografia, kamera ja sovitus tuovat numeron yleisölle.

Μερικοί το προτιμούν κρύο (Jotkut pitävät kylmästä, 1963) oli Dalianidisin ensimmäinen elokuvamusikaali, säveltäjänä Plessas ja laulajana Rena Vlachopoulou. Κάτι να καίει (Jotakin kipinöivää, 1964), Οι θαλασσιές οι χάντρες (Siniset helmet, 1967) ja Γοργόνες και μάγκες (Merenneidot ja kovanaamat, 1968) jatkoivat yhteistyötä. Jokainen sävellys syntyi osaksi liikkuvaa, esitettyä tarinaa ja liittyi läheisesti katsojan näkemiin kuviin.

Tie luo erilaista yhtenäisyyttä laulujen sarjana. Papadopoulosin sanat ja Plessasin melodiat herättävät kaupunkimuistoja sekä arkisten toiveiden ja vaikeuksien muovaamia elämiä. Laulajat antavat tarinoille oman luonteen. Soittaminen kutsuu kuuntelemaan rytmiä ja väriä. Kreikkaa voi harjoitella nimillä, haastatteluilla ja lauletuilla sanoilla; instrumentaalimusiikki auttaa kuvaamaan tunnelmia ja mieltymyksiä.

Etsi nimestä Μερικοί το προτιμούν κρύο verbi προτιμούν, he pitävät enemmän. Muuta se muotoon προτιμώ, pidän enemmän. Lue mukautettu teksti ja kysy parilta Τι μουσική προτιμάς; Erota pitäminen vaihtoehdon suosimisesta: Μου αρέσει η κιθάρα, αλλά προτιμώ το πιάνο. Keksi kaksi vastausta rauhallisesta tai nopeasta musiikista ja vaihtakaa rooleja. Kirjoita keskustelu musiikkia valitsevista ystävistä ja lue se ääneen. Instrumentaalimusiikkia voi kuvailla kreikaksi odottamatta siinä puhuttuja sanoja. Elokuvan nimi muuttuu hyödylliseksi arkiverbiksi, joka liittyy Plessasin musiikilliseen laajuuteen.

• Jotkut pitävät kylmästä oli Dalianidisin ensimmäinen elokuvamusikaali.
• Tie sisältää Poulopoulosin, Koumiotin ja Asteriadin laulua Papadopoulosin sanoituksin.
• Plessas äänitti elämästään ja lauluistaan kertovia radio-ohjelmia Kreikan yleisradiolle 2011.