Aleksandros Ypsilantis

Ypsilantis syntyi Konstantinopolissa 12. joulukuuta 1792 yhteen suurista fanariootti-suvuista, ottomaanipääkaupungin kreikkalaiseen ylimystöön. Hänen isoisänsä ja isänsä Konstantinos Ypsilantis olivat olleet Moldovan ja Valakian ruhtinaita (hospodareja); näitä Tonavan maita hallitsivat sulttaanin puolesta kreikkalaiset käskynhaltijat. Vuonna 1806 isä pakeni Venäjälle, ja poika kasvoi Pietarissa. Hän liittyi Venäjän keisarilliseen kaartiin, taisteli Napoleonia vastaan ja menetti oikean kätensä Dresdenin taistelussa vuonna 1813. Hänestä tuli tsaari Aleksanteri I:n adjutantti ja kenraalimajuri jo ennen kolmeakymmentä ikävuotta.

Huhtikuussa 1820 Filiki Eterian, vuonna 1814 Odessassa kreikkalaisen kansannousun valmistelemiseksi perustetun salaseuran, johtajat tarjosivat hänelle johtajuutta sen jälkeen, kun Ioannis Kapodistrias oli kieltäytynyt. Ypsilantis suostui. 22. helmikuuta 1821 hän ylitti Prutin Moldovaan, saapui Iașiin ja julkaisi julistuksensa kreikkalaisille. Venäjä kuitenkin sanoutui hänestä irti, paikallinen väestö ei noussut hänen mukanaan, ja ottomaaniarmeija eteni pohjoiseen. 7. kesäkuuta 1821 hänen joukkonsa murskattiin Drăgășanissa Valakiassa, jossa nuorten kreikkalaisten vapaaehtoisten Ιερός Λόχος (Pyhä joukko) tuhoutui lähes kokonaan. Ypsilantis pakeni Itävaltaan, jossa hänet pidätettiin ja hän istui yli kuusi vuotta linnoitusvankiloissa. Hänet vapautettiin vuoden 1827 lopulla terveys murtuneena, ja hän kuoli Wienissä 31. tammikuuta 1828.

Ypsilantiksen saavutus oli vallankumouksen käynnistäminen. Filiki Eteria oli vuosia värvännyt kauppiaita, merimiehiä, pappeja ja klefteja, mutta se tarvitsi kuuluisan nimen ja merkin. Ruhtinas, tsaarin kenraali, sankari tyhjine hihoineen: hän oli tuo nimi, ja monet kreikkalaiset uskoivat Venäjän olevan hänen takanaan. Kun hän ylitti Prutin, uutinen levisi koko kreikkalaiseen maailmaan, ja muutamassa viikossa Peloponnesos, saaret ja Keski-Kreikka olivat nousseet kapinaan. Etelän kansannoususta, ei pohjoisen sotaretkestä, tuli sota, joka loi nykyisen Kreikan.

Hänen Iașissa 24. helmikuuta 1821 antamansa julistus «Μάχου υπέρ πίστεως και πατρίδος» (Taistele uskon ja isänmaan puolesta) alkaa kuuluisin sanoin «Η ώρα ήλθεν, ω Άνδρες Έλληνες!» (Hetki on koittanut, Kreikan miehet!) ja kehottaa kaikkia kreikkalaisia seuraamaan esi-isiensä esimerkkiä. Sotaretki Tonavan maissa oli huonosti valmisteltu ja hävittiin nopeasti; historioitsijat syyttävät sekä hänen kokemattomuuttaan että paikallisten liittolaisten pettämistä. Silti Pyhästä joukosta, Drăgășanissa feenikslinnun koristaman lipun alla kaatuneista opiskelijoista ja nuorista kauppiaista, tuli yksi kansakunnan perustavista legendoista. Hänen veljensä Dimitrios Ypsilantis lähti etelään ja taisteli koko sodan ajan Kreikassa.

Kreikkalaiset muistavat Ypsilantiksen miehenä, joka antoi merkin. Υψηλάντου-nimisiä katuja ja aukioita on lähes joka kaupungissa, ja Ateenassa tunnettu katu Kolonakissa kantaa suvun nimeä. Vuodesta 1964 hänen jäännöksensä ovat levänneet Ateenassa Pedion tou Areos -puistossa vuoden 1821 sankarien rintakuvien keskellä. Joka 25. maaliskuuta koululaiset opettelevat hänen julistuksensa alun, «Η ώρα ήλθεν», ja Pyhän joukon tarinan. Atlantin toisella puolella Ypsilantin kaupunki Michiganissa on nimetty hänen veljensä Dimitrioksen mukaan. Hyvä idea: käy Pedion tou Areosissa ja etsi hänen muistomerkkinsä, tai lue julistuksen ensimmäinen rivi ääneen; se on vanhaa, juhlavaa kreikkaa, mutta jokainen sana ymmärretään yhä.

• Hän menetti oikean kätensä taistellessaan Napoleonia vastaan Dresdenin taistelussa 1813.
• Kapodistrias, myöhemmin Kreikan ensimmäinen kuvernööri, oli kieltäytynyt Filiki Eterian johtajuudesta ennen kuin Ypsilantis otti sen vastaan.
• Hän vietti elämänsä viimeiset vuodet itävaltalaisissa vankiloissa eikä koskaan nähnyt vapaata Kreikkaa.
• Ypsilanti Michiganissa on nimetty hänen veljensä Dimitrioksen, ei hänen, mukaan.