Giorgos Zongolopoulos

Giorgos Zongolopoulos, kansainvälisesti myös George tai Georgios Zongolopoulos, syntyi Ateenassa vuonna 1903. Hän opiskeli kuvanveistoa Ateenan taidekorkeakoulussa vuosina 1924–1930 Thomas Thomopoulosin johdolla. Sen jälkeen hän työskenteli opetusministeriön arkkitehtuuriosastolla suunnittelemassa kouluja ja muita rakennuksia. Arkkitehtuuri vahvisti hänen jatkuvaa kiinnostustaan teoksen ja sen sijoituspaikan suhteeseen.

Vuonna 1936 hän avioitui taidemaalari Eleni Paschalidou-Zongolopouloun kanssa. He jakoivat pitkän taiteellisen elämän sekä työhuoneita Kreikassa ja Pariisissa. Ranskan valtion apuraha vei hänet Marcel Gimondin pariisilaiseen ateljeehen vuonna 1949. Jatko-opinnot Italiassa 1950-luvun alussa syvensivät pronssivalun ja historiallisen kuvanveiston tuntemusta. Kansainväliset näyttelyt esittelivät hänen muuttuvaa taidettaan myös Kreikan ulkopuolella.

Hän siirtyi vähitellen tunnistettavista ihmishahmoista pelkistettyihin, abstrakteihin rakennelmiin. Metalli, tyhjä tila, vesi ja liike laajensivat veistoksen mahdollisuuksia. Julkiset tilaukset toivat tutkimisen arkisten kulkureittien varrelle. Vuonna 2004 hän perusti säätiönsä ja kuoli samana vuonna. Säätiö säilyttää molempien taiteilijoiden tuotantoa heidän entisessä kodissaan ja ateljeessaan Ateenan Psychikossa sekä dokumentoi julkisten veistosten piirustuksia, pienoismalleja ja käytännön ratkaisuja.

Kansallisgallerian pronssimuotokuva Ο ζωγράφος Μίμης Βιτσώρης (Taidemaalari Mimis Vitsoris, 1934) kertoo varhaisesta kiinnostuksesta ihmiskasvoihin. Vuonna 1961 paljastettu Μνημείο Ζαλόγγου (Zalongon muistomerkki) muistaa Soulin naisia toisiinsa liittyvillä, pelkistetyillä valkokivisillä hahmoilla. Mittakaava ja ääriviiva suunniteltiin suhteessa vuoristomaisemaan yhdessä arkkitehti Patroklos Karantinosin kanssa.

Γλυπτό ΔΕΘ (Thessalonikin kansainvälisten messujen veistos, 1966) tuo abstraktit metallimuodot kaupunkiin. Teoksessa Ομπρέλες (Sateenvarjot) tuttu varjo muuttuu kehikoksi sateensuojan sijaan. Vuoden 1997 rantainstallaation viivojen läpi voi katsoa merelle ja taivaalle. Valaistuksen ja katselupaikan vaihtelu muuttaa veistoksen suhdetta ympäristöönsä.

Toisaalla vesi tuottaa todellista liikettä: Ateenan Omonia-aukiolle sijoitetussa hydrokineettisessä Πεντάκυκλο-teoksessa (Viisi ympyrää, 2001) vesi liikuttaa metallikehiä. Myös museoon tehty Sateenvarjot-installaatio tutki veden tuottamaa liikettä. Teokset osoittavat, miksi materiaalia, mekanismia ja sijaintia on tarkasteltava yhdessä. Julkinen veistos voi jäsentää näkymän, luoda varjon tai tuoda muuttuvan rytmin tuttuun kaupunkireittiin.

Avaa säätiön historiallinen sivu ΟΜΠΡΕΛΕΣ, 12.01.1997 (Sateenvarjot, 12. tammikuuta 1997) ja katso sen rantavalokuvaa. Kuvaa kolme asiaa sanoilla μπροστά, πίσω ja ανάμεσα: mitä on metallimuotojen edessä, takana tai välissä? Kirjoita tästä katselusuunnasta näkyvistä asioista, myös varjosta, jos näet sellaisen.

Muuta sitten μία ψηλή ομπρέλα muotoon πολλές ψηλές ομπρέλες ja huomaa, miten myös adjektiivi muuttuu monikkoon. Mukautettu kreikankielinen teksti antaa mallin. Harjoitus yhdistää arkisanaston Zongolopoulosin kiinnostukseen avointa tilaa kohtaan: muotojen väliset aukot ja niiden takana näkyvä meri ovat yhtä hyödyllisiä kuvailtavia kuin metalli itse.

• Hän suunnitteli kouluja ennen keskittymistään kuvanveistoon.
• Zalongon muistomerkin vuosi 1961 tarkoittaa paljastamista; se rakennettiin 1954–1960.
• Säätiö säilyttää sekä hänen että taidemaalari Eleni Paschalidou-Zongolopouloun teoksia.