Georgios Papanikolaou

Papanikolaou syntyi 13. toukokuuta 1883 Kymissä, pienessä satamakaupungissa Euboian saarella, lääkärin poikana; isä oli myös kaupungin pormestari. Hän opiskeli lääketiedettä Ateenan yliopistossa ja valmistui vuonna 1904, mutta ei halunnut ryhtyä maalaislääkäriksi kuten isänsä; hän lähti Saksaan opiskelemaan biologiaa ja väitteli eläintieteen tohtoriksi Münchenissä vuonna 1910. Samana vuonna hän meni naimisiin Andromachi Mavrogenin eli Maryn kanssa, josta tuli hänen elämänkumppaninsa ja työtoverinsa viideksikymmeneksikahdeksi vuodeksi. Hän työskenteli lyhyen aikaa fysiologina Monacon ruhtinas Albertin merentutkimusretkellä, palveli lääkintäupseerina Balkanin sodissa, ja lokakuussa 1913 pariskunta purjehti New Yorkiin lähes rahattomana.

Heidän ensimmäiset kuukautensa Amerikassa ovat kuuluisa tarina: hän myi mattoja Gimbelsin tavaratalossa ja soitti viulua ravintoloissa, kun Mary ompeli nappeja. Vuonna 1914 hän sai paikan Cornell University Medical Collegen anatomian laitokselta ja New York Hospitalista, ja hän pysyi siellä neljäkymmentäseitsemän vuotta Mary laboranttinaan ja joka päivä koehenkilönään. Vasta vuonna 1961 hän lähti johtamaan Miamiin uutta, hänen mukaansa nimettyä syöväntutkimuslaitosta. Hän kuoli siellä sydänkohtaukseen 19. helmikuuta 1962, muutama kuukausi saapumisensa jälkeen.

Papanikolaoun menetelmä syntyi perustutkimuksesta. Vuonna 1917 hän osoitti marsujen lisääntymiskiertoa tutkiessaan, että emätinnäytteen solut muuttuvat kierron vaiheiden mukana, joten kiertoa voitiin lukea mikroskoopilla eläintä vahingoittamatta. Sitten hän sovelsi samaa tekniikkaa naisiin, ensimmäisenä koehenkilönä Mary, ja vuonna 1923 hän huomasi jotain odottamatonta: kohdunkaulan syöpää sairastavan naisen näytteessä poikkeavat syöpäsolut näkyivät selvästi. Hän esitteli löydön vuonna 1928 otsikolla «Uusi syöpädiagnoosi», eikä juuri kukaan kiinnittänyt siihen huomiota; lääkärit luottivat koepaloihin eivätkä nähneet tarvetta solunäytteelle.

Hän palasi mikroskoopin ääreen. Vuodesta 1939 hän työskenteli gynekologi Herbert Trautin kanssa ja tutki tuhansia naisia New York Hospitalissa, ja heidän vuoden 1941 artikkelinsa sekä vuoden 1943 monografia Diagnosis of Uterine Cancer by the Vaginal Smear (Kohtusyövän diagnosointi emätinnäytteestä) vakuuttivat lopulta lääkärikunnan. Ratkaisevaa oli, että näyte paljasti syövän ja jopa sen esiasteet kauan ennen oireita, kun tauti oli vielä parannettavissa. 1950-luvulla alkoivat joukkoseulonnat, ja kohdunkaulan syövän kuolleisuus laski jyrkästi kaikkialla, missä Papa-koetta käytettiin. Hänen teoksensa Atlas of Exfoliative Cytology (Eksfoliatiivisen sytologian kartasto, 1954) laajensi menetelmän muihin elimiin ja loi kokonaisen tieteenalan, sytopatologian. Hän sai Lasker-palkinnon vuonna 1950 ja oli useita kertoja ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi saamatta sitä.

Kreikassa Papanikolaou on tieteen kansallissankari. Hänen muotokuvansa oli vuoden 1995 10 000 drakman setelissä, joka oli suurin liikkeessä ollut seteli ennen euroa, ja sen kääntöpuolella oli parantajajumala Asklepios. Thessalonikin yleissairaalan nimi on «Παπανικολάου», samoin katujen, koulujen ja lääketieteellisten seurojen ympäri maata, ja Kreikan syöpäjärjestö kampanjoi joka vuosi hänen nimissään, jotta naiset kävisivät näytteenotossa. Hänen synnyinkaupungissaan Kymissä kansanperinnemuseo on omistanut hänelle huoneen, ja siellä on hänen muistomerkkinsä. Yhdysvallat kuvasi hänet postimerkkiin vuonna 1978. Opiskelijalle hyödyllinen ilmaus on yksinkertaisesti «τεστ Παπ» (myös «τεστ Παπανικολάου»), jonka jokainen kreikkalainen nainen tuntee, sekä tarina mattokauppiaasta, joka pelasti miljoonia ihmishenkiä.

• Ensimmäisinä kuukausinaan New Yorkissa hän myi mattoja tavaratalossa ja soitti viulua ravintoloissa elättääkseen itsensä.
• Hänen vaimonsa Mary oli vuosikymmenten ajan hänen laboratorioavustajansa ja päivittäinen koehenkilönsä; ensimmäiset ihmisnäytteet, joita hän tutki, olivat Maryn.
• Hänen vuonna 1928 julkistamansa koe jäi huomiotta yli kymmeneksi vuodeksi, ennen kuin lääkärikunta hyväksyi sen.
• Hän oli yhdysvaltalaisessa postimerkissä vuonna 1978 ja kreikkalaisessa 10 000 drakman setelissä vuonna 1995.