Dimitris Mytaras

Mytaras syntyi vuonna 1934 Khalkisissa, Euboian saaren pääkaupungissa kapean Euripoksen salmen rannalla. 1950-luvulla hän muutti Ateenaan opiskelemaan maalausta Ανωτάτη Σχολή Καλών Τεχνών -oppilaitokseen (Ateenan taideakatemia) aikana, jolloin kreikkalaiset taiteilijat yrittivät yhdistää modernin eurooppalaisen taiteen omaan kreikkalaiseen perinteeseen. Valtion stipendin turvin hän lähti sitten Pariisiin (1960–1964), jossa hän opiskeli lavastusta École des Arts Décoratifs -koulussa, ja kokemus suurista ranskalaisista museoista ja modernista taiteesta muovasi häntä koko elämän ajan.

Palattuaan Kreikkaan hän piti säännöllisesti näyttelyitä Ateenassa ja ulkomailla, ja vuonna 1969 hän aloitti pitkän uran opettajana taideakatemiassa, jossa hänestä tuli varsinainen professori vuonna 1977 ja rehtori vuosina 1982–1985. Vuonna 2008 hänet valittiin Ateenan akatemian jäseneksi. Opettamisesta tuli oman maalaamisen rinnalla keskeinen osa hänen elämäänsä, ja ateljeessa hän välitti nuorille taiteilijoille vakaumuksensa siitä, että väri itsessään voi kantaa tunnetta. Hän pysyi tuttuna hahmona Kreikan kulttuurielämässä: maalarina, jonka ihmiset tunnistivat kadulla, jota haastateltiin televisiossa ja lainattiin sanomalehdissä. Hän jatkoi maalaamista vanhuuteen asti. Hän kuoli Ateenassa helmikuussa 2017 kahdeksankymmenenkahden vuoden ikäisenä, ja Kreikan media uutisoi hänen kuolemastaan yhden maan suosituimmista taiteilijoista menetyksenä.

Ensimmäinen asia, jonka kuka tahansa huomaa Mytaraksen maalauksessa, on väri. Kasvot ovat vihreitä, sinisiä, oransseja tai violetteja; taustat ovat tasaisia punaisia tai keltaisia pintoja; siveltimenvedot ovat nopeita ja näkyviä, ikään kuin maalaus olisi tehty yhdellä hengenvedolla. Tätä maalaustapaa, jossa väri ja viiva ilmaisevat tunnetta sen sijaan että kuvaisivat todellisuutta, kutsutaan nimellä εξπρεσιονισμός (ekspressionismi), ja Mytaras on toisen maailmansodan jälkeen se kreikkalainen maalari, joka siihen useimmin liitetään.

Hänen aiheitaan oli vähän, ja hän palasi niihin yhä uudelleen. On kasvoja, usein läheltä nähtyinä, suurin silmin, jotka katsovat suoraan katsojaa. On naisia, yksin tai pareittain, istumassa, makaamassa, odottamassa, maalattuina hellästi ja tietyllä melankolialla. Ja on koiria, ehkä hänen rakkain aiheensa: laihoja, valppaita katukoiria, piirrettyinä muutamalla viivalla ja täynnä luonnetta. Hän teki myös piirroksia, grafiikkaa ja teoksia julkisiin tiloihin. Kaikissa niissä ihmishahmo on keskiössä, ei koskaan aivan realistinen eikä koskaan täysin abstrakti. Hänen kuvansa kertovat ihmisistä eivätkä ajatuksista, ja ne avautuvat heti: taidehistoriaa ei tarvitse tuntea tunteakseen, mitä Mytaraksen kasvot tuntevat.

Mytaraksen teoksia on Ateenan Εθνική Πινακοθήκη -museossa (Kansallisgalleria) ja monissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa Kreikassa, ja niitä nähdään usein näyttelyissä ja lehdistössä. Pitkällä opettajanurallaan taideakatemiassa hän vaikutti kokonaiseen kreikkalaisten maalarien sukupolveen. Kielenoppijalle hänen kuvansa ovat täydellinen harjoitus: katso Mytaraksen kasvoja tai koiraa ja kuvaile sitä kreikaksi käyttäen värejä (πράσινο, μπλε, κόκκινο), kasvojen osia ja yksinkertaisia tunteita (λυπημένος, ήρεμος). Jos olet Euboialla, Khalkis, hänen synnyinkaupunkinsa Euripoksen salmen rannalla, on helppo retkikohde Ateenasta.

• Hän syntyi Khalkisissa, Euripoksen salmen kaupungissa, jossa merivirta kuuluisasti vaihtaa suuntaa useita kertoja päivässä.
• Koirat ovat yksi hänen lempiaiheistaan: hän maalasi niitä koko uransa ajan.
• Hän opetti vuosikymmeniä Ateenan taideakatemiassa, samassa koulussa, jossa oli itse opiskellut.
• Hän oli Ateenan taideakatemian rehtori vuosina 1982–1985, ja hänet valittiin Ateenan akatemiaan vuonna 2008.