Giannoulis Chalepas

Chalepas syntyi 24. elokuuta 1851 Pyrgosissa (Panormos), marmorityöläisten kylässä Tinoksen pohjoisosassa. Hänen isällään oli marmoriveistämö, ja poika kasvoi talttojen ja kivilohkareiden keskellä. Hän opiskeli Ateenan taideakatemiassa, ja vuonna 1873 Tinoksen Evangelistrian kirkon stipendi lähetti hänet Münchenin taideakatemiaan. Hän palasi Ateenaan vuonna 1876, avasi ateljeen ja teki kahdessa vuodessa kuuluisimmat teoksensa.

Vuonna 1878 hänen mielensä murtui. Hän tuhosi veistoksia, lakkasi työskentelemästä ja yritti useita kertoja riistää henkensä. Vuonna 1888 perhe sijoitti hänet Korfun mielisairaalaan, jossa hän oli vuoteen 1902 asti. Sen jälkeen hän palasi Pyrgosiin asumaan äitinsä kanssa, joka uskoi kuvanveiston aiheuttaneen hänen sairautensa ja rikkoi hahmot, joita hän yritti tehdä. Vuosien ajan hän työskenteli paimenena Tinoksen kukkuloilla ja oli kylän lempeä ”hullu”.

Hänen äitinsä kuoli vuonna 1916, ja noin vuonna 1918, 67-vuotiaana, Chalepas alkoi taas veistää, enimmäkseen savesta ja kipsistä. Hänen töidensä kipsivalokset, joita esiteltiin Ateenan akatemiassa vuonna 1925, sekä akatemian taiteen Aristeion-palkinto vuonna 1927 toivat myöhäistä tunnustusta. Vuonna 1930 hän muutti Ateenaan sukulaisten luo ja työskenteli lähes loppuun asti. Hän kuoli siellä 15. syyskuuta 1938.

Nuori Chalepas oli klassinen kuvanveistäjä 1800-luvun Münchenin hengessä. Hänen teoksensa Σατυρίσκος παίζων με τον Έρωτα (Nuori satyyri leikkii Eroksen kanssa, 1877) esittää myyttistä satyyria kiusoittelemassa pientä rakkauden jumalaa, täynnä liikettä ja huumoria. Η Κοιμωμένη (Nukkuva neito, 1878) tehtiin Sofia Afentakin haudalle; hän oli varakkaan perheen tytär, joka oli kuollut nuorena tuberkuloosiin. Chalepas ei näyttänyt kuolemaa: hän näytti nuoren naisen nukkumassa vuoteellaan, lakana luonnollisesti valahtaneena hänen ruumiinsa yli ja toinen käsi lepäämässä rinnan lähellä, ikään kuin hän voisi herätä minä hetkenä hyvänsä. Samana vuonna hän aloitti teoksen Μήδεια (Medeia), kreikkalaisen tragedian äidin, joka tappaa lapsensa; se jäi kesken, kun sairaus alkoi.

Hänen vanhuutensa teokset ovat täysin erilaisia. Pienissä savi- ja kipsihahmoissa hän palasi yhä uudelleen samoihin aiheisiin – satyyriin ja Erokseen, Medeiaan, Raamatun kohtauksiin – mutta klassinen tyyneys on poissa. Ruumiit ovat karkeita, kasvot lähes lapsenomaisia, muodot pelkistettyjä, ikään kuin hän olisi unohtanut akatemian säännöt ja löytänyt oman kielensä. 1900-luvun kriitikot näkivät näissä myöhäisteoksissa hyvin modernin kuvanveistäjän, ja nykyään niitä arvostetaan yhtä paljon kuin hänen nuoruutensa marmorisia mestariteoksia.

Tavataksesi Chalepasin mene Ateenan Ensimmäiselle hautausmaalle (Α΄ Νεκροταφείο) Panathinaikon stadionin lähelle ja etsi Nukkuva neito: se on siellä yksi vierailluimmista haudoista. Tinoksella hänen kotitalonsa Pyrgosissa on pieni museo Tinoksen taiteilijoiden museon vieressä, ja kylässä on yhä marmorinveistokoulu. Ateenan Kansallisgalleria esittelee sekä hänen varhaisia marmoritöitään, muun muassa vuoden 1877 Satyyrin ja Eroksen, että hänen myöhäisiä savihahmojaan. Hänen elämänsä on innoittanut kirjoja ja dokumenttielokuvia, ja Nukkuva neito koristaa monien kirjojen kansia.

• Hän oli poissa taiteen parista noin neljäkymmentä vuotta, vuodesta 1878 noin vuoteen 1918, ja silti hänestä tuli aikansa ihailluin kreikkalainen kuvanveistäjä.
• Hän alkoi veistää uudelleen 67-vuotiaana ja jatkoi työtään lähes 87-vuotiaaksi.
• Nukkuva neito on todellisen ihmisen hauta: Sofia Afentakin, joka kuoli nuorena vuonna 1873.
• Hänen kotikylänsä Pyrgos Tinoksella on tuottanut sukupolvittain marmorinveistäjiä, ja siellä on yhä marmorinveistokoulu.