Haris Alexiou

Haris Alexiou syntyi Thebassa vuonna 1950. Hänen nimensä kirjoitetaan myös Charis Alexiou, ja yleisö käyttää usein tuttavallista Haroula-muotoa. Hän aloitti levyttämisen vuonna 1970 Vasilis Vasileiadisin ja Pythagorasin laululla. Tärkeä varhainen yhteistyökumppani oli Apostolos Kaldaras: Alexiou lauloi Giorgos Dalarasin rinnalla albumilla Μικρά Ασία (Vähä-Aasia), joka yhdisti historian ja populaarilaulun. Hän kehittyi musiikkimaailmassa, jossa esittäjät, säveltäjät ja sanoittajat työskentelivät läheisesti yhdessä. Jokainen toi lauluun oman osuutensa.

Hänen ensimmäinen sooloalbuminsa 12 Λαϊκά Τραγούδια (Kaksitoista populaarilaulua) ilmestyi vuonna 1975. Yhteistyö Manos Loizosin, Christos Nikolopoulosin, Nikos Antypasin ja monien muiden kanssa laajensi vähitellen ohjelmistoa. Konsertit veivät hänet Kreikan ulkopuolelle Eurooppaan ja muille mantereille. Hän kehitti myös omaa lauluntekijän ääntään ja lisäsi sanoja sekä musiikkia tulkitsijan työhönsä. Myöhemmin hän tutustui teatteriin, elokuvaan ja televisioon, muun muassa Christoforos Papakaliatisin Maestro-sarjassa. Hänen uransa kertoo toistuvista taiteellisista aloituksista: vakiintunut laulaja opetteli yhä viestimään toisen luojan draamallisen maailman kautta. Kesäkuussa 2020 hän ilmoitti ERT:n radiossa vetäytyvänsä ammattilaislaulamisesta.

Alexioun levytykset avaavat useita reittejä nykykreikkalaiseen lauluun. Albumilla 12 Λαϊκά Τραγούδια (Kaksitoista populaarilaulua, 1975) kuulija kohtaa laikon välittömän tunteikkuuden. Laiko on kaupunkien populaarimusiikin perinne. Levyllä on Δημητρούλα μου (Dimitroulani). Jo nimi on pieni kielioppitunti: tuttu etunimi ja omistusta ilmaiseva μου välittävät hellyyttä ennen kokonaisen säkeistön ymmärtämistä. Alexiou on tässä tulkitsija; levyn tekijätiedoissa on useita säveltäjiä ja sanoittajia.

Τα Τραγούδια της Χαρούλας (Haroulan laulut, 1979) yhdistää Manos Loizosin musiikin Pythagorasin ja Manolis Rasoulisin sanoihin. Mukana ovat Όλα σε θυμίζουν (Kaikki muistuttaa sinusta) ja Τίποτα δεν πάει χαμένο (Mikään ei mene hukkaan). Δι’ ευχών (Rukousten kautta, 1992), jonka musiikin teki Nikos Antypas, suuntaa toisenlaiseen sointiin. Sanoittajien joukossa ovat Lina Nikolakopoulou ja Alexiou itse. Vertaa sovituksia, tempoa ja äänen painoa sen sijaan, että pitäisit kaikkia levyjä samanlaisina. Οδός Νεφέλης ’88 (Nefelis-katu 88, 1995), Ψίθυροι (Kuiskauksia, 2000) ja Reworks (2023) auttavat seuraamaan muutosta vuosikymmenten halki.

Alexiou yhdistää levykokoelman ja ruudun. Hänet Maestrosta löytävä opiskelija voi palata levytyksiin ja kuulla toisenlaista tarinankerrontaa. Virallisella sivustolla on vuosiluvuilla varustettu diskografia ja kappalelistat, joten uraa voi tutkia turvautumatta nimettömään soittolistaan. Valitse yksi albumi 1970-luvulta ja toinen 1990-luvulta. Kuuntele kummaltakin yksi kappale ja kirjoita muistiin soittimet sekä kolme tunnistamaasi sanaa. Vertaa sitten kuvattua esiintymistä draamakohtaukseen. Huomaa, miten tauko, hengenveto tai painotuksen muutos välittää merkityksiä sekä laulussa että puheessa.

• Haroula on tuttu nimimuoto, jolla monet tuntevat Haris Alexioun.
• Virallinen diskografia ajoittaa ensimmäisen sooloalbumin vuoteen 1975.
• Vuoden 1992 Δι’ ευχών mainitsee Alexioun sanoittajien joukossa.
• Myöhempiin näyttelijäntöihin kuuluu televisiosarja Maestro.