Nikolaos Gyzis

Gyzis syntyi 1. maaliskuuta 1842 Sklavochorissa Tinoksella, marmorinveistäjien saarella, joka antoi Kreikalle myös Nikiforos Lytrasin ja kuvanveistäjä Giannoulis Chalepasin. Vuonna 1850 perhe muutti Ateenaan, missä poika pääsi Taidekouluun (Σχολείο των Τεχνών) ja opiskeli yli vuosikymmenen. Vuonna 1865 Tinoksen suuren pyhiinvaelluskirkon, Evangelistrian säätiön, stipendi lähetti hänet Münchenin kuvataideakatemiaan. Hän pääsi Karl von Pilotyn ateljeehen, kuten Lytras ennen häntä, ja löysi kaupungin, josta tuli hänen kotinsa loppuelämäksi.

Hän palasi Kreikkaan vuonna 1872 ja vietti kaksi vuotta maalaten Ateenassa ja matkustellen; vuonna 1873 hän ja Lytras kiersivät yhdessä Smyrnan ja Vähän-Aasian ja täyttivät luonnoskirjansa itämaisen elämän kohtauksilla. Mutta vuonna 1874 hän palasi Müncheniin lopullisesti. Vuonna 1877 hän meni naimisiin Artemis Nazoun kanssa, ja heille syntyi viisi lasta. Vuonna 1882 Münchenin akatemia nimitti hänet kunniaprofessoriksi ja vuonna 1888 varsinaiseksi professoriksi, mikä oli ulkomaalaiselle harvinainen kunnia, ja hänen ateljeestaan tuli sinne opiskelemaan tulleiden kreikkalaisten maalarien kohtauspaikka.

Viimeisinä vuosinaan hänen tuotantonsa muuttui mystiseksi ja uskonnolliseksi, täynnä valoa ja enkeleitä. Hän kuoli Münchenissä 4. tammikuuta 1901 viisikymmentäkahdeksanvuotiaana ja jätti viimeisen suuren maalauksensa Ιδού ο Νυμφίος έρχεται (Katso, Ylkä tulee) keskeneräiseksi.

Gyzis aloitti kreikkalaisen ja itämaisen elämän laatukuvamaalarina tummaan, viimeisteltyyn Münchenin tapaan. Τα αρραβωνιάσματα των παιδιών (Lasten kihlajaiset, 1877) kuvaa kyläseremoniaa, jossa kaksi pientä lasta luvataan toisilleen aikuisten katsellessa; se on yksi Ateenan kansallisgallerian rakastetuimmista maalauksista. Το κρυφό σχολειό (Salainen koulu, 1885–86) kuvaa vanhaa munkkia opettamassa lapsijoukkoa kynttilän valossa, ja siitä tuli kreikkalaisen tarun kuva: että osmanivallan aikana papit opettivat lapsille kreikkaa salaa öisin. Historioitsijat epäilevät tarua, mutta maalauksen ja siihen liitetyn lastenlorun «Φεγγαράκι μου λαμπρό» tuntee jokainen kreikkalainen.

Münchenissä hän maalasi myös allegorioita ja koristeellisia töitä, kuten Η τέχνη και τα πνεύματά της (Taide ja sen henget, n. 1876), ja myöhemmin, kun hänen tyylinsä vapautui ja kirkastui, näynomaisia kuvia enkeleistä ja valosta. Η Δόξα των Ψαρών (Psaran kunnia, n. 1898) muuttaa saaren tuhon vuonna 1824 siivekkääksi hahmoksi, joka kohoaa raunioiden yllä, ja Ιδού ο Νυμφίος έρχεται (1899–1900) on kullan ja hahmojen loimu, jota hän ei ehtinyt saada valmiiksi. Vuonna 1896 hän suunnitteli muistokunniakirjan, joka annettiin Ateenan ensimmäisten nykyaikaisten olympialaisten voittajille. Gyzis oli pikemminkin tunnelman ja valon kuin tarinan maalari, ja hänen jättämiään luonnoksia ja harjoitelmia arvostetaan usein yhtä paljon kuin valmiita maalauksia.

Το κρυφό σχολειό on se Gyzis, jonka kaikki tuntevat: se riippui luokkahuoneissa vuosisadan, se painettiin vuoden 1996 200 drakman setelin kääntöpuolelle Rigas Feraiosin viereen, ja se toistetaan joka vuosi 25. maaliskuuta, Kreikan itsenäisyyspäivänä. Ateenan kansallisgallerialla on laaja kokoelma hänen töitään, muun muassa Τα αρραβωνιάσματα των παιδιών ja monia harjoitelmia, ja Tinoksen kaupungin Tinoslaisten taiteilijoiden museo esittelee hänet Lytrasin ja Chalepasin rinnalla. Ateenan Gkyzin (Γκύζη) kaupunginosan sanotaan yleensä saaneen nimensä hänestä, ja Γύζη-nimisiä katuja on kaikkialla Kreikassa. Oppija voi katsoa Salaista koulua ja lukea sitten lorun «Φεγγαράκι μου λαμπρό, φέγγε μου να περπατώ, να πηγαίνω στο σχολειό» (Pieni kirkas kuu, valaise tietäni, jotta voin kävellä, jotta pääsen kouluun), jonka kreikkalaislapset oppivat yhä.

• Hän asui Münchenissä noin kolmekymmentäviisi vuotta ja signeerasi saksalaiset työnsä nimellä «Gysis»; sekä kreikkalaiset että saksalaiset museot pitävät häntä omanaan.
• Hänen stipendinsä Müncheniin tuli Tinoksen Evangelistrian kirkolta, saaren kuuluisalta pyhiinvaelluspaikalta.
• Το κρυφό σχολειό painettiin vuonna 1996 liikkeelle laskettuun 200 drakman seteliin, yhteen viimeisistä drakmaseteleistä ennen euroa.
• Hän suunnitteli Ateenan vuoden 1896 olympialaisten, nykyajan ensimmäisten kisojen, kunniakirjan.