Spyridon Samaras

Samaras syntyi Korfulla marraskuussa 1861. Joonianmeren saaret olivat olleet Venetsian ja sitten Britannian vallan alla, ja italialainen ooppera kuului siellä arkeen; Korfulla oli oma oopperatalonsa ja vahva musiikkiperinne, niin sanottu Joonian koulukunta, jota johtivat säveltäjät kuten Nikolaos Mantzaros, Kreikan kansallislaulun säveltäjä. Poika opiskeli musiikkia ensin Korfulla ja sitten Ateenan konservatoriossa, ja 1880-luvun alussa hän lähti Pariisiin jatkamaan opintojaan.

1880-luvun puolivälissä hän muutti Italiaan, joka oli silloin oopperamaailman keskus, ja vuonna 1886 hänen oopperansa Flora mirabilis esitettiin Milanossa suurella menestyksellä. Noin kahdenkymmenen vuoden ajan hän asui ja työskenteli Italiassa, sävelsi oopperoita italialaisille näyttämöille ja teki yhteistyötä merkittävän kustantajan Sonzognon kanssa; italialaiset kriitikot pitivät häntä uuden sukupolven lupaavana säveltäjänä. Vuonna 1896 hän oli Ateenassa ensimmäisissä nykyaikaisissa olympialaisissa, joihin hän sävelsi avajaisseremoniassa lauletun hymnin. Vuonna 1911 hän palasi lopullisesti Kreikkaan ja asettui Ateenaan, missä hän kirjoitti operetteja kreikkalaiselle yleisölle ja opetti. Hänen viimeiset vuotensa olivat vaikeita: hänellä oli vähän rahaa ja huono terveys. Hän kuoli Ateenassa huhtikuussa 1917 viisikymmentäviisivuotiaana.

Samaras sävelsi pääasiassa näyttämölle. Hänen italialaisia oopperoitaan ovat Flora mirabilis (1886), Medgé (1888), La martire (1894) ja Rhea (1908), keskiajan kreikkalaiseen maailmaan sijoittuva tarina; hän sävelsi myös lauluja ja pianomusiikkia. Hänen tyylinsä kuuluu 1800-luvun lopun italialaiseen oopperaan, Mascagnin ja Puccinin maailmaan: pitkiä, laulettavia melodioita, rikas orkesteri, voimakas draama. Ateenaan palattuaan hän kääntyi operetin, kevyemmän kreikankielisen musiikkiteatterin, pariin, ja Η Κρητικοπούλα (Kreetalainen tyttö, 1916) oli yksi hänen viimeisistä menestyksistään.

Hänen kuuluisin teoksensa kestää kuitenkin vain muutaman minuutin. Vuoden 1896 olympialaisten avajaisiin, 6. huhtikuuta 1896 Ateenan jälleenrakennetulla Panathinaikon-stadionilla, hän sävelsi Kostis Palamaksen runon Ολυμπιακός Ύμνος (Olympiahymni), joka kutsuu Kreikan ”muinaista kuolematonta henkeä” laskeutumaan ja loistamaan kisojen ylle. Sen lauloi suuri kuoro kuningas Yrjö I:n ja yleisön edessä. Vuoden 1896 jälkeen hymni unohtui lähes vuosikymmeniksi, kunnes Kansainvälinen olympiakomitea hyväksyi sen viralliseksi olympiahymniksi vuonna 1958. Siitä lähtien se on kuultu kaikkien olympialaisten avajais- ja päättäjäisseremonioissa, kun olympialippu nostetaan tai lasketaan.

Joka toinen vuosi, kesä- tai talviolympialaisissa, miljardit ihmiset kuulevat Samaraksen musiikkia, usein kreikaksi laulettuna. Tutustuaksesi häneen etsi olympiahymni ja lue Palamaksen sanat kuunnellessasi: ensimmäiset sanat, «Αρχαίο Πνεύμα αθάνατο», ovat monille kreikkalaisille tuttuja. Hänen kotisaarellaan Korfulla filharmoniset seurat ja saaren musiikkielämä muistavat hänet yhä omanaan, ja kadut Korfulla, Ateenassa ja muissa kaupungeissa kantavat hänen nimeään. Hänen pitkään unohdettuja oopperoitaan on viime vuosina alettu taas esittää ja levyttää. Kreikkalaisille hän muistuttaa myös Joonianmeren saarten asemasta kreikkalaisessa musiikissa.

• Olympiahymni laulettiin ensimmäisen kerran 6. huhtikuuta 1896 Ateenan ensimmäisten nykyaikaisten olympialaisten avajaisissa.
• Siitä tuli olympialaisten virallinen hymni vasta vuonna 1958, yli neljäkymmentä vuotta Samaraksen kuoleman jälkeen.
• Hänen ensimmäinen suuri menestyksensä ei tullut Kreikassa vaan Milanossa, oopperalla Flora mirabilis vuonna 1886.
• Olympiahymnin sanat ovat Kostis Palamakselta, yhdeltä Kreikan suurista runoilijoista.