Nikos Xylouris

Xylouris syntyi 7. heinäkuuta 1936 Anogiassa, paimenkylässä korkealla Psiloritis-vuoren rinteillä Kreetan Rethymnon alueella; elokuussa 1944 saksalaiset polttivat kylän maan tasalle kostoksi kenraali Kreipen kaappauksesta. Hänen sukuaan kutsuttiin lempinimellä «Ψαροί» (harmaat), ja siksi hänet ja hänen veljensä tunnetaan nimillä Psaronikos, Psarantonis ja Psarogiannis. Poikana hän tarttui kolmikieliseen kreetalaiseen lyraan, alkoi soittaa häissä ja juhlissa ja teki ensimmäiset äänityksensä Heraklionissa 1950-luvun lopulla.

Vuonna 1967 hän avasi Heraklionissa Ερωτόκριτος-nimisen musiikkiklubin, ja hänen maineensa levisi saaren ulkopuolelle. Käänne tuli vuonna 1969, kun säveltäjä Yannis Markopoulos, hänkin kreetalainen, pyysi häntä laulamaan kappaleen Ανυφαντού (Kutojatyttö); levy teki hänen äänensä tunnetuksi Ateenassa, ja hän muutti sinne. Koko 1970-luvun ajan hän lauloi Markopoulokselle, Stavros Xarchakokselle, Christos Leontisille ja muille ja täytti Ateenan klubit ilta toisensa jälkeen everstijuntan vallan aikana.

Marraskuussa 1973 hän meni vallattuun Polyteknilliseen korkeakouluun ja lauloi opiskelijoiden kanssa porttien takana; valokuvat päätyivät lehtien etusivuille, ja hallinto kielsi hänen konserttinsa ja sulki klubin, jossa hän esiintyi. Juntan kaatumisen jälkeen hän oli maineensa huipulla, kun hän sairastui syöpään. Hän kuoli Pireuksessa 8. helmikuuta 1980 43-vuotiaana; näyttelijä Jenny Karezi oli kutsunut häntä «Arkkienkeliksi», ja nimellä «ο Αρχάγγελος της Κρήτης» (Kreetan arkkienkeli) kreikkalaiset puhuvat hänestä yhä.

Xylouris lauloi kahdenlaista musiikkia ja yhdisti ne. Ensimmäinen oli Kreetan perinne: ριζίτικα, Valkoisten vuorten «juurilla» sijaitsevien vuoristokylien hitaat, säestyksettömät laulut, ja μαντινάδες, lyran säestyksellä improvisoidut riimilliset kaksisäkeet. Markopouloksen albumi Ριζίτικα (1971) tallensi nämä vanhat laulut hänen äänellään, niiden joukossa Πότε θα κάνει ξαστεριά (Milloin taivas kirkastuu), turkkilaisia vastaan noussut kapinalaulu, josta tuli hänen suussaan laulu diktatuuria vastaan. Toinen laulu, jonka hän lauloi Polyteknillisessä, Μπήκαν στην πόλη οι οχτροί (Viholliset ovat tulleet kaupunkiin), on Markopouloksen laulu samoilta vuosilta.

Toinen laji oli 1970-luvun uusi «taidekansanlaulu», jossa säveltäjät sävelsivät runoutta hänen kaltaisilleen äänille. Markopoulokselle hän levytti teokset Χρονικό (Kronikka, 1970), Ιθαγένεια (Kansalaisuus, 1972) ja lauluja kuten Χίλια μύρια κύματα (Tuhat ja tuhat aaltoa, noin 1974), merimieslaulun, jota nykyään lauletaan juhlien lopuksi, kun yö muuttuu surulliseksi. Christos Leontisille hän lauloi Ritsoksen runoihin perustuvan sarjan Καπνισμένο τσουκάλι (Noen mustaama pata, 1975), ja vuonna 1976 hän levytti Tania Tsanaklidoun kanssa pitkiä jaksoja Kreetan renessanssin runoromaanista Ερωτόκριτος Christodoulos Chalariksen sävellyksenä, ja niin moni kreikkalainen kuuli runon ensimmäistä kertaa. Hänen äänensä oli korkea, puhdas ja kreetalaiseen tapaan hieman nasaalinen, pitkälinjainen ja kiireetön ja lähes koristeeton; hän lauloi kuin kertoisi totuutta, ja siksi poliittiset laulut kuulostivat hänen suussaan vilpittömiltä.

Kuuntele ensin Πότε θα κάνει ξαστεριά, jota lauletaan yhä mielenosoituksissa ja joka vuosi 17. marraskuuta, Polyteknillisen kapinan vuosipäivänä; sitten Ανυφαντού, Χίλια μύρια κύματα ja hänen Ερωτόκριτος-levytyksensä. Anogiassa, joka elää lampaista, kutomisesta ja musiikista, hänen muistolaatalla merkitty talonsa on vierailukohde, ja hänen veljensä Psarantonis, veljenpoikansa Giorgis Xylouris (Psarogiorgis) ja nuorempi Xylouridesien sukupolvi jatkavat perinnettä; Kreikassa pelkkä sukunimi merkitsee kreetalaista musiikkia. Kreetalla on hänen mukaansa nimettyjä katuja, ja hänen levyjään julkaistaan jatkuvasti uudelleen. Oppijalle rizitika ovat lempeä tie Kreetan murteeseen, koska säkeet ovat lyhyitä ja toistuvia.

• Hänen lempinimellään Ψαρονίκος ei ole mitään tekemistä kalan (ψάρι) kanssa: sukua kutsuttiin nimellä «Ψαροί», harmaahiuksiset.
• Saksan armeija poltti hänen kotikylänsä Anogian elokuussa 1944; musiikkiperinne, jonka keskellä hän kasvoi, säilyi jälleenrakennetussa kylässä.
• Hän lauloi vallatussa Ateenan Polyteknillisessä korkeakoulussa marraskuussa 1973, vain päiviä ennen kuin panssarivaunut murtivat portit.
• Hänen soittamassaan lyrassa on kolme kieltä, ja sitä pidetään pystyssä polven päällä ja soitetaan jousella kuin pientä selloa.