Georgios Souris

Souris syntyi vuonna 1853 Ermoupolissa Syroksen saarella, joka oli tuolloin nuoren Kreikan valtion vilkkain satama ja kauppakaupunki. Hän alkoi kirjoittaa säkeitä jo koulupoikana ja lähti Ateenaan opiskelemaan yliopistoon, mutta runous ja journalismi veivät pian voiton. 1870- ja 1880-luvun Ateenassa, pienessä pääkaupungissa, joka oli täynnä kahviloita, sanomalehtiä ja poliittisia riitoja, miehellä, joka osasi riimitellä nopeasti ja saada ihmiset nauramaan, oli valmis yleisö.

Vuonna 1883 hän perusti lehden Ο Ρωμηός (Romios). Se oli erilainen sanomalehti: sen jokainen sana oli runomuodossa, ja lähes kaiken kirjoitti Souris itse. Viikosta toiseen, Charilaos Trikoupisin ja Theodoros Deligiannisin hallitusten aikana, vuoden 1897 tappion ja Balkanin sotien läpi, hän kommentoi uutisia riimein. Lehteä myytiin kaduilla ja luettiin ääneen kahviloissa, ja poliitikot pelkäsivät sitä, sillä hauska parisäe levisi nopeammin kuin mikään puhe. Souris julkaisi myös runokokoelmia ja käänsi uuskreikkalaisiksi säkeiksi poliittisen satiirin antiikin mestarin Aristofaneen komedioita. Häntä lukivat kaikki ministereistä kauppiaisiin, ja hän oli sukupolven ajan Kreikan suosituin runoilija. Hän piti lehteä yllä lähes elämänsä loppuun asti ja kuoli Ateenassa vuonna 1919.

Lehden Ο Ρωμηός sydän oli kahden henkilöhahmon dialogi. Ο Φασουλής (Fasoulis) on yksinkertainen, teräväkielinen kansanmies, jonka nimi on lainattu kreikkalaisen nukketeatterin sankarilta; ο Περικλέτος (Perikletos) on hänen mahtipontisempi ja herkkäuskoisempi ystävänsä. Joka viikko he tapasivat ja puivat uusinta skandaalia, uusia veroja, vaaleja tai hallitusta, joka lupasi kaiken eikä tehnyt mitään. Heidän kauttaan Souris nauroi tavoille, joista kreikkalaiset tunnistivat itsensä: loputtomalle jutustelulle καφενείο-kahvilassa, ystävien suosimiselle, titteleiden rakkaudelle, kaiken ulkomaisen ihailulle sekä kuilulle antiikin Kreikan kunnian ja hänen aikansa pienen, köyhän ja riitaisan kuningaskunnan välillä.

Hänen kielensä oli lähellä Ateenan puhuttua kreikkaa, ja siihen sekoittui koomisia paloja mahtipontista katharevusaa, kun hän halusi pilkata virkamiehiä. Hänen säkeensä ovat keveitä ja nopeita, ja niiden vahvat riimit jäävät mieleen, minkä vuoksi Sourisin säkeitä siirtyi arkipuheeseen. Hän kirjoitti myös koomisen eepoksen, Φασουλιάδα, Homeroksen Iliaan parodian, jonka sankari on Fasoulis. Souris ei ollut syvien tunteiden runoilija kuten Solomos tai Palamas, eikä hän koskaan väittänytkään olevansa. Hän oli kronikoitsija: hänen lukemisensa on kuin lukisi kolmekymmentäviisi vuotta kreikkalaisia sanomalehtiä hymyssä suin.

Souris on kaiken kreikkalaisen poliittisen satiirin esi-isä, 1900-luvun revyyteatterista nykypäivän satiiriseen televisioon ja kolumneihin. Aina kun kreikkalainen kolumnisti haluaa sanoa, ettei Kreikan politiikassa ole mikään muuttunut, Sourisin parisäe on klassinen tapa tehdä se, ja hänen nimiinsä pannut säkeet pienestä valtiosta, joka kuluttaa sata ja kerää viisikymmentä, ovat kreikan lainatuimpia. Hänen runojaan on koulujen antologioissa ja internetissä, ja ne ovat tarpeeksi lyhyitä ulkoa opeteltaviksi. Kadut Ateenassa ja muissa Kreikan kaupungeissa kantavat hänen nimeään. Jos vierailet Syroksella, kävele Ermoupolissa uusklassisen kaupungintalon ja teatterin ohi: se on vauras satama, jossa hän kasvoi.

• Ο Ρωμηός kirjoitettiin kokonaan runomuodossa, uutiset mukaan lukien, noin kolmenkymmenenviiden vuoden ajan.
• Fasoulis on saanut nimensä kreikkalaisesta nukketeatterin sankarista Φασουλής, Kasperin serkusta.
• Hän käänsi Aristofanesta, komediarunoilijaa, joka pilkkasi antiikin Ateenan poliitikkoja.
• Lehden nimi Ρωμηός on vanha kansanomainen sana, jolla kreikkalaiset kutsuivat itseään.