Stavros Tsiolis

Stavros Tsiolis syntyi vuonna 1937 Tripolissa, Arkadian pääkaupungissa Peloponnesoksella; Arkadiasta tuli myöhemmin useiden hänen elokuviensa maisema. Hän opiskeli elokuvaa Stavrakosin elokuvakoulussa Ateenassa ja työskenteli vuodesta 1958 noin kymmenen vuotta apulaisohjaajana. Lähteiden mukaan elokuvia oli 54–56, monet niistä Finos Filmille, kreikkalaisen populaarielokuvan suurelle studiolle. Vuoden 2018 haastattelussa hän kertoi oppineensa elokuvanteon niksit ohjaaja Giannis Dalianidisilta.

Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa, Ο μικρός δραπέτης (Pieni karkuri), tehtiin Finos Filmille hänen omasta käsikirjoituksestaan; se ajoitetaan yleensä vuoteen 1968, vaikka jotkin filmografiat mainitsevat vuoden 1969. Sitä seurasivat rikoselokuvat ja yhteiskunnalliset draamat, kuten Πανικός (Paniikki, 1969), ja vuoteen 1970 tai 1971 ajoitettu Κατάχρησις εξουσίας (Vallan väärinkäyttö) menestyi kansainvälisesti. Sitten, noin vuonna 1971, hän vetäytyi ohjaamisesta. Hän palasi vasta vuonna 1985 elokuvalla Μια τόσο μακρινή απουσία (Niin pitkä poissaolo).

Siitä lähtien hän teki elokuvia säännöllisesti vuoteen 2004 asti. Hän kirjoitti myös näytelmiä, jotka koottiin Θεατρικά (Näytelmät) -nimiseen teokseen, sekä laulujen sanoituksia suosituille laulajille. Hänen viimeinen elokuvansa valmistui vuonna 2017, kun hän oli kahdeksankymmentävuotias. Tsiolis kuoli Ateenassa 23. heinäkuuta 2019.

Μια τόσο μακρινή απουσία (Niin pitkä poissaolo, 1985) on synkkä draama kahdesta sisaresta: isän kuoleman jälkeen toinen, entinen opiskelija Saksassa, sulkeutuu itseensä, ja hänen sisarensa yritys suojella häntä päättyy tämän omaan romahdukseen. Thessalonikin festivaaleilla vuonna 1985 elokuva voitti sarjan palkintoja, muun muassa näyttelijättärilleen ja Giorgos Arvanitisin kuvaukselle. Sitten hänen sävynsä muuttui. Ακατανίκητοι εραστές (Voittamattomat rakastajat, 1988) seuraa poikaa, joka karkaa orpokodista, harhailee Ateenan keskustassa, nousee junaan Tripoliin ja vaeltaa Arkadian vuorilla nuoren naisen kanssa, jonka auto on hajonnut, kunnes hän palaa isoäitinsä raunioituneeseen taloon. Elokuva voitti festivaalin parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen palkinnot, ja se esitettiin New Yorkin Museum of Modern Artissa.

Έρωτας στη χουρμαδιά (Rakkaus taatelipalmun alla, 1990) ja yhdessä Christos Vakalopoulosin kanssa kirjoitettu Παρακαλώ, γυναίκες, μην κλαίτε (Olkaa hyvät, naiset, älkää itkekö, 1992) palkittiin myös Thessalonikissa. Jälkimmäisessä kaksi ateenalaista ikonikonservaattoria saapuu arkadialaiseen vuoristokylään korjaamaan bysanttilaisen kirkon freskoja ja jättää työn kesken talven tullessa. Ας περιμένουν οι γυναίκες (Antaa naisten odottaa, 1998) lähettää kolme lankoa kiertämään Volvijärveä, kun heidän perheensä lomailevat Thasoksella. Yhdessä elokuvan Γυναίκες που περάσατε από δω (Naiset, jotka kuljitte täältä, 2017) kanssa kaksi viimeksi mainittua muodostavat epävirallisen ”naisten” trilogian. Hänen tyylinsä perustuu lempeään huumoriin, improvisoituun dialogiin, vaeltamiseen ja usein amatöörinäyttelijöihin.

Tsioliksen elokuvat muistetaan kiireettömästä vaeltelusta ja hiljaisesta komiikasta. Joulukuussa 2023 Thessalonikin elokuva-arkisto järjesti hänen retrospektiivinsä Μια τόσο κοντινή παρουσία (Niin läheinen läsnäolo), jossa esitettiin kolmetoista hänen elokuvaansa ja keskusteltiin niiden digitoinnista. Elokuvat ovat kreikaksi, mutta kokonaiset elokuvat täynnä improvisoitua arkidialogia ovat vaativia jopa C2-tasolla, joten työskentele lyhyiden kohtausten ja tekstitysten kanssa. Kokeile tätä: lue Thessalonikin elokuvajuhlien verkkotiivistelmä elokuvasta Ακατανίκητοι εραστές (Voittamattomat rakastajat) ja kerro sitten kreikaksi pojan reitti orpokodista Ateenan halki ja junalla Tripoliin aina vuorille asti käyttäen sanoja πρώτα, έπειτα, ώσπου (ensin, sitten, kunnes). Kuvaile lopuksi yksi reitin paikka kahdella lauseella.

• Hän toimi apulaisohjaajana yli viidessäkymmenessä elokuvassa ennen kuin ohjasi omiaan.
• Μια τόσο μακρινή απουσία (Niin pitkä poissaolo) oli myös näyttelijä Pemi Zounin valkokangasdebyytti.
• Joukkorahoituskampanja hänen viimeiselle elokuvalleen keräsi vain noin 8 000 euroa 60 000 euron tavoitteesta; sen jälkeen Faliro House -yhtiö auttoi saamaan sen valmiiksi.
• Hän oli kahdeksankymmentävuotias, kun Γυναίκες που περάσατε από δω (Naiset, jotka kuljitte täältä) esitettiin Thessalonikin festivaaleilla marraskuussa 2017.