Antigoni Valakou

Antigoni Valakou syntyi Kavalassa Pohjois-Kreikassa vuonna 1930. Hänen perheensä muutti Ateenaan vuonna 1946, kun hän oli kuusitoista. Viimeisinä kouluvuosinaan hän opiskeli myös ohjaaja ja kääntäjä Vasilis Rotasin teatteristudiossa. Vuonna 1946 hän debytoi näyttämöllä näyttelijä Aimilios Veakisin seurueessa Triantafyllian roolissa Notis Pergialisin näytelmässä Νυφιάτικο τραγούδι (Hääsävel). 1950-luvun alussa kritiikki tunsi hänet raikkaista, nuorekkaista rooleista. Kansallisteatterissa hän esitti Perditaa Shakespearen Talvisadussa vuonna 1952 ja Ismeneä Sofokleen Antigonessa vuonna 1956. Vuonna 1955 hän oli Ofelia Hamletissa Ateenan Kansallispuutarhan teatterissa.

Vuodesta 1956 hän esitti Anne Frankia Kostas Mousourisin seurueessa, ja rooli toi hänelle Marika Kotopoulin palkinnon; vuonna 1958 hän perusti oman seurueen. Vuosina 1953–1965 hän teki noin tusinan elokuvaa, muun muassa Orestis Laskosin elokuvan Γκόλφω (Golfo, 1955). Hän työskenteli myös vuosikymmeniä radiossa ja televisiossa, enimmäkseen näytelmäsovituksissa, ja opetti noin kaksikymmentä vuotta Kansallisteatterin näyttämötaiteen koulussa. Hänen myöhäisiin roolehinsa kuuluivat Sarah näytelmässä Elokuun valaat Kansallisteatterissa vuonna 2001 ja Madame Flo vuonna 2011. Hän kuoli Ateenassa marraskuussa 2013 83-vuotiaana.

Kansallisteatterin digitaalinen arkisto luettelee Valakoun rooleja vuodesta 1952 vuoteen 2007, ja luettelo näyttää maailman draaman kartalta. Hänen muistetuin esityksensä on Sofokleen Ηλέκτρα (Elektra), joka esitettiin K. Ch. Myrisin nykykreikkalaisena käännöksenä Spyros Evangelatosin ohjauksessa. Ensi-ilta oli Epidauroksen antiikin teatterissa 9. heinäkuuta 1972, ja esitys palasi Ateenan Herodes Attikoksen odeioniin vuosina 1972, 1973 ja 1974. Dimitris Terzakis sävelsi musiikin, ja Giorgos Patsas suunnitteli lavastuksen ja puvut. Arkiston roolijako yhdistää jokaisen henkilöhahmon esittäjään: Valakou Elektrana, Chloi Liaskou Khrysothemiina, Aleka Katseli Klytaimnestrana, Petros Fyssoun Orestina. Hän esitti Elektraa uudelleen Kansallisteatterille vuonna 1981.

Antiikin tragedia pysyi keskeisenä. Vuonna 1975 hän oli Agaue Bakkhanttareissa ja Kassandra Troijalaisnaisissa, vuonna 1976 Ifigeneia Ifigeneia Tauriissa -näytelmässä, vuonna 1987 Iokaste Kuningas Oidipuksessa ja vuonna 1993 Medeia. Näiden rinnalla olivat Julia vuonna 1961, nimirooli Maria Stuartissa vuonna 1986 ja Brechtin Äiti Peräänantamaton vuonna 2007. Lorcan Bernarda Alban talossa hän siirtyi nuorimmasta tyttärestä Adelasta vuonna 1962 tyrannimaiseen äitiin Bernardaan vuonna 1996. Lehtihaastattelussa vuonna 2001 hän kertoi, miten hänen roolihahmonsa Sarah kohtaa vanhuuden luovuttamatta.

Hänen synnyinkaupungissaan teatteri kantaa hänen nimeään: Kavalassa esityksiä ilmoitetaan pidettäväksi Θέατρο Αντιγόνη Βαλάκου -teatterissa (Antigoni Valakou -teatteri). Hänen hautajaisissaan kriitikko Kostas Georgousopoulos sanoi hänen kattaneen maailman teatterin koko laajan kirjon, ja Kansallisteatterin taiteellinen johtaja Sotiris Hatzakis kutsui häntä nuorempien näyttelijöiden pysyväksi vertailukohdaksi. Kielen oppijalle hyödyllisin jälki on itse arkisto. Avaa Kansallisteatterin arkistosta Ηλέκτρα (1972) -sivu ja etsi osio Διανομή (Roolijako): jokaisen henkilöhahmon nimi on näyttelijän nimen vieressä, molemmat kreikaksi. Kysy ja vastaa: Ποια παίζει τη Χρυσόθεμη; Τη Χρυσόθεμη την παίζει η Χλόη Λιάσκου (Kuka esittää Khrysothemista? Khrysothemista esittää Chloi Liaskou). Käännä sitten kysymys toisin päin: Ποιον ρόλο υποδύεται η Αντιγόνη Βαλάκου; (Mitä roolia Antigoni Valakou esittää?)

• Hänen etunimensä on tragedian sankarittaren nimi, mutta Sofokleen Antigonessa vuonna 1956 hän esitti sisarta, Ismeneä.
• Bernarda Alban talossa hän esitti nuorinta tytärtä vuonna 1962 ja äitiä 34 vuotta myöhemmin.
• Hänen vuoden 1972 Elektransa sai ensi-iltansa Epidauroksessa ja palasi Ateenaan kahtena seuraavana kesänä.
• Hän opetti noin kaksikymmentä vuotta Kansallisteatterin näyttämötaiteen koulussa.