Johannes Khrysostomos

Johannes syntyi noin vuonna 347 Orontesjoen Antiokiassa, Rooman Syyrian suurkaupungissa, ja hänet kasvatti hänen äitinsä Anthusa, joka oli jäänyt leskeksi kaksikymmenvuotiaana. Hän opiskeli retoriikkaa Libanioksen johdolla, joka oli aikansa kuuluisin pakanallinen puhuja ja joka kertoman mukaan olisi halunnut Johanneksen seuraajakseen, «elleivät kristityt olisi varastaneet häntä». Hänet kastettiin parikymppisenä, ja hän vietti useita vuosia askeettina Antiokian lähivuorilla ja turmeli terveytensä loppuiäkseen. Hän palasi kaupunkiin, hänet vihittiin diakoniksi vuonna 381 ja papiksi vuonna 386, ja kaksitoista vuotta hän saarnasi Antiokian katedraalissa.

Nuo Antiokian saarnat tekivät hänet kuuluisaksi koko kreikkalaisessa idässä. Kun kaupunki nousi vuonna 387 kapinaan, kaatoi keisarin patsaat ja odotti kauhuissaan rangaistusta, Johannes piti päivä toisensa jälkeen Patsassaarnat rauhoittaakseen kansaa. Vuonna 398 keisarillinen hovi toi hänet lähes väkisin ja salaa Konstantinopolin arkkipiispaksi. Hän myi piispanpalatsin hopeat köyhien hyväksi, kuritti papistoaan ja tuomitsi rikkaiden ylellisyyden ja hovin turhamaisuuden.

Keisarinna Eudoksia piti hänen saarnojaan hyökkäyksinä itseään vastaan. Yhdessä Aleksandrian patriarkka Theofiloksen kanssa hän sai Johanneksen tuomituksi Tammisynodissa vuonna 403 ja karkotetuksi; maanjäristys ja kansannousu toivat hänet takaisin muutamassa päivässä, mutta vuonna 404 hänet karkotettiin uudelleen, Kukusokseen Armenian vuorille. Vuonna 407 hänet määrättiin vielä kauemmas, Pityukseen Mustanmeren rannalle, ja häntä marssitettiin sinne jalan, kunnes hän luhistui ja kuoli Komanassa Pontoksessa 14. syyskuuta 407. Hänen pyhäinjäännöksensä palasivat riemusaatossa Konstantinopoliin vuonna 438.

Khrysostomokselta on säilynyt enemmän kuin keneltäkään muulta kreikkalaiselta kirkkoisältä: noin kuusisataa homiliaa, yli kaksisataa kirjettä ja joukko tutkielmia, jotka täyttävät kahdeksantoista nidettä Mignen Patrologia Graecaa. Ytimen muodostaa eksegeettinen saarnaaminen: homiliasarjat, jotka selittävät jae jakeelta Matteuksen evankeliumin (yhdeksänkymmentä saarnaa), Johanneksen evankeliumin, Genesiksen, Psalmit, Apostolien teot ja kaikki Paavalin kirjeet; Paavalia hän rakasti yli kaikkien muiden kirjoittajien. Menetelmä on yksinkertainen: selitä teksti, käänny sitten seurakunnan puoleen ja sovella sitä sen elämään, ja hän puhuu rahasta, orjista, teatterista ja köyhistä suoruudella, joka hätkähdyttää yhä. Hänen kreikkansa on Libanioksen oppilaan selkeää, rytmikästä attikaa miehen käytössä, joka halusi satamatyöläistenkin ymmärtävän häntä.

Tutkielmista Περὶ ἱερωσύνης (Pappeudesta) on dialogi paimenviran painosta ja vaarasta, ja papisto on lukenut sitä siitä lähtien; vuoden 387 Patsassaarnat ovat todistus pelon vallassa olevasta kaupungista; ja maanpaosta diakonissa Olympiakselle, hänen läheisimmälle ystävälleen Konstantinopolissa, kirjoitetut kirjeet kuuluvat antiikin liikuttavimpiin henkilökohtaisiin dokumentteihin. Kaksi tekstiä kantaa hänen nimeään olematta hänen tavallisessa mielessä. Θεία Λειτουργία τοῦ Ἁγίου Ἰωάννου τοῦ Χρυσοστόμου, pyhän Johannes Khrysostomoksen jumalallinen liturgia, on bysanttilaisen riitin ehtoollisjumalanpalvelus sellaisena kuin se vakiintui hänen aikansa jälkeen, ja se on liitetty häneen hänen arvovaltansa vuoksi. Ja Κατηχητικὸς Λόγος, katekeettinen eli pääsiäissaarna, lyhyt ja riemukas saarna, joka kutsuu juhlaan niin ahkerat kuin laiskatkin ja päättyy kuoleman pilkkaamiseen, luetaan hänen nimissään pääsiäisen keskiyön jumalanpalveluksessa.

Ketään kreikkalaista kirjailijaa ei kuulla ääneen useammin. Joka sunnuntai pyhän Johannes Khrysostomoksen jumalallista liturgiaa vietetään kreikaksi jokaisessa ortodoksisessa kirkossa, ja papin huudahdukset ja kansan vastaukset, «Εἰρήνη πᾶσι», «Καὶ τῷ πνεύματί σου», ovat se ainoa pala muinaiskreikkaa, jonka kaikki kreikkalaiset tuntevat korvakuulolta. Pääsiäisen keskiyöllä luetaan katekeettinen saarna, ja sen «Ποῦ σου, θάνατε, τὸ κέντρον;» (Kuolema, missä on otasi?) kuuluu pääsiäisen ääneen. Hänen juhlapäivänsä on 13. marraskuuta, pyhäinjäännösten paluun muistopäivä 27. tammikuuta, ja 30. tammikuuta häntä kunnioitetaan yhdessä Basileios Suuren ja Gregorios Teologin kanssa yhtenä Τρεις Ιεράρχες -pyhistä (Kolme hierarkkaa), kreikkalaisen koulutuksen suojelijoina, ja silloin koulut järjestävät juhlia. Hänen viimeiset sanansa, «Δόξα τῷ Θεῷ πάντων ἕνεκεν», ovat yleinen kreikkalainen kirjoitus ja sanonta, ja vuonna 2004 paavi Johannes Paavali II palautti hänen pyhäinjäännöksensä Roomasta Konstantinopolin ekumeeniselle patriarkaatille.

• Lisänimeä Χρυσόστομος, kultasuu, ei käytetty hänen eläessään; se liitettiin häneen noin kuudennelta vuosisadalta alkaen.
• Hänen opettajansa Libanioksen, pakanan, kerrotaan sanoneen kuolinvuoteellaan, että Johanneksesta olisi tullut hänen seuraajansa, elleivät kristityt olisi vieneet häntä.
• Hän kuoli 14. syyskuuta 407, kun häntä marssitettiin jalan yhä syrjäisempään maanpakoon; hänen viimeiset sanansa, «Δόξα τῷ Θεῷ πάντων ἕνεκεν», ovat edelleen kreikkalainen sanonta.
• Hänen pyhäinjäännöksensä, jotka vietiin Roomaan neljännen ristiretken jälkeen, palautti Konstantinopoliin paavi Johannes Paavali II vuonna 2004.