Eleni Vitali

Eleni Vitali syntyi Eleni Lavidana Ateenassa 19. syyskuuta 1954; joissakin verkkoelämäkerroissa mainitaan Trikala, mutta kreikkalaisen diskografian luettelo antaa Ateenan. Hänen isänsä Takis Lavidas soitti santouria, kreikkalaisen kansanmusiikin lyötävää kielisoitinta, ja äiti Lucy Karageorgiou lauloi juhlissa. Vuoden 2000 tv-muotokuvassa hän puhui suvun romani- eli mustalaistaustasta. Kolmetoistavuotiaana hän levytti isänsä kanssa pienen levyn, ja noin neljätoistavuotiaana hän seurasi äitiään ensimmäiseen panigyriinsa, kylän pyhimysjuhlaan. Viisi- tai kuusitoistavuotiaaksi asti hän kiersi juhlia isänsä muusikkoystävien kanssa Peloponnesokselta Epirokseen.

Juhlakiertueeseen väsyneenä hän kääntyi ateenalaisten muusikoiden puoleen, ja eräs ystävä lähetti hänet levy-yhtiö Lyran johtajan Alekos Patsifasin luo. Oman kertomuksensa mukaan hän levytti Argyris Kounadisin ja Vangelis Goufasin kappaleen Άι γαρούφαλλό μου koelaulupäivänään; kappale ilmestyi Kounadisin albumilla Δεν περισσεύει υπομονή (Kärsivällisyyttä ei liikene) Sotiria Bellou’n kanssa. Pian hän lauloi Thessalonikin laulufestivaaleilla kappaleen Χωρίς δεκάρα (Ilman penniä), joka muistetaan Manoliosta koskevasta kertosäkeestään, ja osallistui Lyran vuoden 1974 levytykseen Mikis Theodorakisin teoksesta 18 λιανοτράγουδα της πικρής πατρίδας (18 lyhyttä laulua katkerasta isänmaasta). Vuonna 2000 ERT kuvasi hänen paluunsa lavalle seitsemän poissaolovuoden jälkeen.

Vitalin ohjelmisto liikkuu kolmen maailman välillä, jotka hän oppi tuntemaan vuorollaan: juhlien kansanlaulut, bouzoukin kaupunkilainen laïko ja éntechno eli taidelaulu, jota säveltäjät kirjoittivat levylle ja näyttämölle. Albumit kuten Τα δημοτικά της Ελένης (Elenin kansanlauluja, 1981) ja Βάρα μου το ντέφι (Lyö minulle tamburiinia, 1983) ammentavat ensimmäisestä. Χορέψτε γιατί χανόμαστε (Tanssikaa, sillä me katoamme, 1984) palasi kahteen lauluun, jotka hän oli lapsena levyttänyt isänsä kanssa. Hän työskenteli myös laïko-säveltäjä Christos Nikolopoulosin ja taidelaulun säveltäjä Stamatis Spanoudakisin kanssa albumilla 7 Παρακλήσεις (7 rukousta).

1980-luvun lopulta lähtien hän kirjoitti yhä enemmän omaa materiaaliaan. Το απέναντι μπαλκόνι (Vastapäinen parveke, 1989) ja Ποιος φοβάται τη Βιρτζίνια Γουλφ; (Kuka pelkää Virginia Woolfia?, 1994; joidenkin lähteiden mukaan 1993) sisältävät hänen omat sanoituksensa ja sävellyksensä. Προσκήνιο (Etunäyttämö, 2000), konserttitallenne Aeriko-musiikkiklubilta, kokoaa uran vaiheet yhteen ohjelmaan. Hänen muistonsa selittävät osan hänen tyylistään. Ensimmäisessä studiosessiossa, hän kertoi, Nikolopoulos ja pianisti Tasos Karakatsanis neuvoivat häntä laulamaan ilman vibratoa ja ääntämään jokaisen sanan selvästi. Tämä huolellinen diktio tekee hänen levytyksistään arvokkaita jokaiselle, joka kuuntelee kreikkaa tarkasti, ja juhlaohjelmisto säilyttää sen santouriperinteen vanhemman modaalisen värin, jossa hän kasvoi.

Vitalin ura yhdistää panigyrin suullisen maailman, jossa romanit ja muut ammattimuusikot soittivat kylätansseihin, kreikkalaiseen studio- ja konserttielämään. Vuonna 2016 hän jakoi talviohjelman Giannis Pariosin kanssa ateenalaisessa Iera Odos -klubissa ja kertoi toimittajille, että juhlat olivat opettaneet hänelle ennen kaikkea rakkautta. Konkreettinen tehtävä: etsi archive.ert.gr-sivustolta ERT:n tallenne Οι φίλοι μου: Ελένη Βιτάλη (Ystäväni: Eleni Vitali, 2000). Lue sen ajastettu kreikankielinen kuvaus, joka kertoo, missä hän puhuu ja missä seuraa laulu. Kirjoita sitten kaksi omaa lausetta sanoilla αφού ja πριν, esimerkiksi: Αφού μίλησε για τον πατέρα της, ακούστηκε ένα τραγούδι (Kun hän oli puhunut isästään, kuului laulu). Nämä harjoituslauseet ovat omiamme, eivät laulujen sanoja.

• Hänen ensimmäinen panigyrinsa oli hänen muistelunsa mukaan Examiliassa Korintin lähellä, juuri sinä päivänä, jona kylän pappi kuoli.
• Tyttönä hän sanoi haluavansa lastenlääkäriksi, ei laulajaksi.
• Hän kertoi nauraen, että lapsuuden levyllä isän kanssa hänen äänensä kuulosti kissanpennulta.
• Vuonna 2016 hän selitti, että panigyris eli juhla tarkoittaa piiritanssia ja siis rakkautta.