Adamantios Korais

Korais syntyi 27. huhtikuuta 1748 Smyrnassa chiokselaisen kauppiaan poikana. Isä aikoi hänet kauppiaaksi ja lähetti hänet vuonna 1771 Amsterdamiin liikkeen asiamieheksi; nuorukainen vietti siellä kuusi vuotta opiskellen kieliä ja lukien myymisen sijaan, ja liiketoiminta kaatui. Palattuaan Smyrnaan ja päätettyään olla elämättä osmanien vallan alla hän suostutteli perheensä antamaan hänen opiskella lääketiedettä. Vuosina 1782–1788 hän opiskeli Montpellier'ssä ja valmistui kunniamaininnoin, ja toukokuussa 1788 hän muutti Pariisiin, vuotta ennen vallankumousta, jota hän seurasi ikkunastaan huolestuneena ja ihaillen.

Hän eli Pariisissa elämänsä loput neljäkymmentäviisi vuotta köyhänä ja naimattomana, työskennellen kirjojensa parissa varhaisesta aamusta vaatimattomassa asunnossa. Hän kieltäytyi viroista ja kunnianosoituksista, koska piti itsenäisyyttä parempana, ja hankki maineensa ranskalaisten oppineiden keskuudessa antiikin tekstien laitoksilla ja käännöksillä, alkaen Hippokrateesta vuonna 1800. Kreikan vapaussota vuonna 1821 tavoitti hänet seitsemänkymmenenkolmen vuoden iässä; liian vanhana lähtemään hän kirjoitti, keräsi rahaa ja neuvoi, ja viimeisten vuosiensa kiistakirjoituksissa hän riitautui katkerasti Kreikan ensimmäisen kuvernöörin Ioannis Kapodistriaksen kanssa, jota hän syytti tyrannimaisesta hallinnosta. Hän kävi kirjeenvaihtoa Thomas Jeffersonin kanssa siitä, millainen perustuslaki vapaalla Kreikalla pitäisi olla.

Hän kuoli Pariisissa 6. huhtikuuta 1833 ja haudattiin Montparnassen hautausmaalle. Vuonna 1877 Kreikan valtio siirsi hänen jäännöksensä Ateenan Ensimmäiselle hautausmaalle.

Koraisin elämäntyö oli Ἑλληνικὴ Βιβλιοθήκη (Helleeninen kirjasto, 1805–1827), sarja antiikin kirjailijoiden laitoksia, Isokrates, Plutarkhos, Strabon, Aristoteleen Politiikka, Epiktetos ja muita, jonka rahoittivat Venäjällä toimineet kreikkalaiset kauppiasveljekset Zosimas ja jota lähetettiin ilmaiseksi Kreikan kouluihin. Kreikkalaiset lukivat niistä ennen kaikkea esipuheita, Προλεγόμενα eli Αὐτοσχέδιοι στοχασμοί (Improvisoituja mietteitä), joissa julkaisija puhutteli maanmiehiään yksinkertaisella nykykreikalla sivistyksestä, vapaudesta, papistosta, taikauskosta ja ennen kaikkea kielestä. Aiemmin hän oli kirjoittanut teoksen Ἀδελφικὴ Διδασκαλία (Veljellinen opetus, 1798), vihaisen vastineen patriarkaatin lentolehtiseen, joka kehotti kreikkalaisia tottelemaan sulttaania, sekä teoksen Σάλπισμα πολεμιστήριον (Sotatorvi, 1801), kutsun aseisiin; vuonna 1803 hän luki pariisilaisessa oppineessa seurassa Mémoire-esitelmänsä Kreikan sivistyksen tilasta ja ilmoitti Euroopalle, että kreikkalaiset olivat heräämässä.

Kielen osalta hän ehdotti «μέση οδός» -periaatetta, keskitietä: ei oppineiden keinotekoista muinaiskreikkaa eikä puhuttua kieltä sellaisenaan, vaan «korjattua» puhekieltä, jonka vierasperäiset sanat oli korvattu ja kielioppi siistitty muinaiskreikan suuntaan. Hänen keskeinen ajatuksensa oli μετακένωσις, valistuksen «siirtäminen astiasta toiseen» Euroopasta Kreikkaan. Korjatusta kielestä tuli toisten käsissä ja jäykempänä kuin hän olisi halunnut katharevusa, joka pysyi valtion virallisena kielenä vuoteen 1976 asti, ja Kreikkaa 150 vuotta jakanut kielikysymys alkaa hänestä. Hänen viimeinen teoksensa Ἄτακτα (Sekalaisia, 1828–1835) on valtava kokoelma muistiinpanoja kreikan sanoista, muinaisista ja nykyisistä.

Korais on yksi niistä neljästä hahmosta, joiden patsaat seisovat Ateenan yliopiston propylaian edessä, ja hänen kasvonsa olivat vuoden 1978 sadan drakhman setelissä. Chioksella, hänen sukunsa saarella, hänen sinne lähettämiensä kirjojen pohjalle perustettu Korais-kirjasto (Βιβλιοθήκη Κοραή) on yksi Kreikan suurimmista kirjastoista, ja se säilyttää hänen käsikirjoituksiaan ja henkilökohtaista kokoelmaansa. Κοραή-nimisiä katuja kulkee Ateenan keskustan ja lähes jokaisen kreikkalaisen kaupungin halki, ja sanan Διαφωτισμός, valistus, vieressä on kreikkalaisessa koulukirjassa lähes aina hänen nimensä. Opiskelijat kohtaavat hänet jokaisessa kreikan kielen historiassa: kiista hänen keskitiensä ja Psycharisin demotiikin välillä on nykykreikan keskeinen kertomus, ja hänen ajatustaan μετακένωση lainataan yhä aina, kun kreikkalaiset kiistelevät Euroopasta.

• Hän saapui Pariisiin toukokuussa 1788 ja näki Ranskan vallankumouksen etenevän ikkunastaan; hän asui kaupungissa seuraavat neljäkymmentäviisi vuotta.
• Vuonna 1823 hän kirjoitti tuolloin kahdeksankymmenvuotiaalle Thomas Jeffersonille ja pyysi neuvoja Kreikan perustuslakiin, ja Jefferson vastasi perusteellisesti.
• Vaikka hän teki koko elämänsä työtä Kreikan hyväksi, hän ei koskaan käynyt vapaassa Kreikan valtiossa; hänen jäännöksensä saapuivat Ateenaan vasta vuonna 1877.
• Hänen kasvonsa olivat vuonna 1978 liikkeelle lasketussa Kreikan sadan drakhman setelissä.