Anna Komnene

Anna syntyi 1. joulukuuta 1083 Porfyrassa, Suuren palatsin purppuraseinäisessä kammiossa, joka oli varattu hallitsevien keisarien lasten synnytyksille. Tämä teki hänestä πορφυρογέννητη-arvoisen, purppuraan syntyneen, eikä hän koskaan antanut lukijoidensa unohtaa sitä. Hänen isänsä Aleksios I Komnenos oli kaapannut vallan kaksi vuotta aiemmin ja piti sitä kolmekymmentäseitsemän vuotta; hänen äitinsä oli Eirene Dukaina. Pienenä lapsena hänet kihlattiin entisen keisarin pojalle Konstantinos Dukakselle, ja muutaman vuoden ajan pari oli nimetty kruununperijöiksi; pojan kuolema ja veli Johanneksen syntymä vuonna 1087 tekivät lopun tästä mahdollisuudesta, eikä hän koskaan antanut sitä anteeksi.

Hän sai parhaan koulutuksen, jonka bysanttilainen saattoi saada: retoriikkaa, filosofiaa, quadriviumin eli aritmetiikan, geometrian, tähtitieteen ja musiikin, sekä lääketiedettä, jota hän opiskeli niin perusteellisesti, että kuvasi isänsä viimeisen sairauden kuin lääkäri. Vuonna 1097 hän avioitui Nikeforos Bryennioksen kanssa, joka oli sotapäällikkö ja kirjallisesti sivistynyt mies ja joka korotettiin caesarin arvoon; heille syntyi neljä lasta. Kun Aleksios teki kuolemaa elokuussa 1118, Anna ja hänen äitinsä yrittivät saada Bryennioksen nimetyksi seuraajaksi; Johannes ehti ensin, ja seuraavana vuonna uutta keisaria vastaan punottu salaliitto, johon Anna oli syvästi sekaantunut, kaatui. Lähteiden mukaan Bryennios kieltäytyi toimimasta.

Hänen omaisuutensa takavarikoitiin ja palautettiin myöhemmin, ja hän vetäytyi äitinsä perustamaan Theotokos Kekharitomenen luostariin, jossa hän kokosi ympärilleen oppineita ja tilasi ensimmäiset bysanttilaiset Aristoteles-kommentaarit vuosisatoihin. Kun Bryennios kuoli vuonna 1137 ja jätti kesken historiansa vuotta 1081 edeltäneistä vuosista, Anna otti tehtävän itse. Hän kirjoitti vielä 1140-luvun lopulla ja kuoli noin vuonna 1153.

Αλεξιάς (Aleksias), jonka nimi kaiuttaa Iliasta, kattaa vuodet 1069–1118 ja ennen kaikkea Aleksios I:n hallituskauden; Anna esittää hänet pelastajana valtakunnalle, joka vuonna 1081 oli romahduksen partaalla. Sen viisitoista kirjaa seuraavat hänen sotiaan Etelä-Italian normanneja vastaan, joita johtivat Robert Guiscard ja tämän poika Bohemund, Tonavan petsenegi- ja kumaanipaimentolaisia vastaan sekä seldžukkiturkkilaisia vastaan Vähässä-Aasiassa, ja ne kuvaavat yksityiskohtaisesti ensimmäisen ristiretken saapumista Konstantinopoliin 1096–97: Pietari Erakon kurittomat seuraajat, valat, jotka Aleksios kiristi läntisiltä ruhtinailta, ja Annan lumoutuneen vihamielisyyden Bohemundia kohtaan, jonka ruumiinrakennetta hän kuvaa tarkkuudella, jota yksikään muu keskiajan historioitsija ei suo viholliselle. Hän kirjaa myös valtakunnan uskonnolliset kiistat, muun muassa bogomiilijohtaja Basileioksen oikeudenkäynnin ja polttamisen.

Anna kirjoitti attikistista kreikkaa Thukydideen ja Polybioksen mallin mukaan, täynnä homeerisia sanontoja ja klassisia viittauksia, ja hän pyytää anteeksi, kun joutuu käyttämään barbaarista nimeä tai arkista sanaa. Hän on avoimesti puolueellinen, kronologiassa usein epätarkka ja taipuvainen valittamaan omia onnettomuuksiaan, mutta hänellä oli pääsy keisarillisiin asiakirjoihin, sotaretkien veteraaneihin ja omiin muistoihinsa palatsista, ja hän on ainoa bysanttilainen kirjoittaja, joka antaa täydellisen kuvauksen ristiretkeläisistä sisältä päin. Viimeinen kirja, jossa kliinisesti kuvataan keisarin kuolema keuhko- ja sydänsairauteen, on myös tyttären jäähyväiset. Yhdessä hänen miehensä teoksen Ὕλη Ἱστορίας (Aineistoa historiaan) kanssa, jota Anna ryhtyi jatkamaan, Aleksias on tärkein lähde Bysantin komnenolaiselle elpymiselle.

Anna Komnenea luetaan nykyään ensimmäisenä naishistorioitsijana millä tahansa kielellä, ja Aleksias kuuluu jokaiseen ristiretkien lukulistaan latinalaisten kronikoiden rinnalle, joiden kanssa se on ristiriidassa. Kreikaksi se on saatavilla Agra-kustantamon nykykielisenä käännöksenä, ja alkuperäinen kreikkalainen teksti on verkossa. Hänen kuvaamansa komnenolaisen Bysantin voi nähdä Istanbulissa: Blakhernain kaupunginosan muurit, jonne Komnenokset siirsivät hovin, ja Kristus Pantokratorin suuri kirkko (nykyään Zeyrekin moskeija), jonka rakennutti veli, jota hän yritti syrjäyttää. Kreikassa koululaiset tutustuvat Aleksios Komnenokseen ja ensimmäiseen ristiretkeen yläkoulun Bysantin historiassa, ja «Άννα Κομνηνή» on heille tuttu nimi; useissa kaupungeissa on hänen mukaansa nimettyjä katuja. Sivuston C2-harjoitus Bysantin historian sanastosta ja sivu Prokopioksesta, hänen suuresta edeltäjästään, ovat luontevia seuraavia askelia.

• Hän syntyi Porfyrassa, Suuren palatsin purppurakammiossa, ja käytti koko historiateoksessaan arvonimeä πορφυρογέννητη muistuttaakseen lukijoita oikeudestaan.
• Hän opiskeli lääketiedettä niin vakavasti, että osallistui isänsä viimeistä sairautta koskeviin neuvonpitoihin, ja hän kirjaa lääkärien erimielisyydet.
• Myös hänen miehensä oli historioitsija; Anna jatkoi tämän keskeneräistä teosta, ja yhdessä kaksi kirjaa kattavat Bysantin 1070-luvulta vuoteen 1118.
• Hän alkoi kirjoittaa yli kuusikymppisenä luostarissa, noin kolmekymmentä vuotta kuvaamiensa tapahtumien jälkeen.