Lefteris Vogiatzis

Lefteris Vogiatzis (myös Voyatzis) syntyi Kallitheassa Ateenan eteläreunalla. Useat lähteet antavat syntymäpäiväksi 12. lokakuuta 1944, kun taas toiset, kuten vuoden 2025 juhlaohjelma hänen syntymänsä 80-vuotismuistoksi, viittaavat vuoteen 1945. Hän opiskeli englantilaista kirjallisuutta Ateenan yliopistossa ja sitten teatteria Wienin Max Reinhardt Seminarissa sekä Kostis Michailidisin teatterikoulussa Ateenassa. Ensimmäinen roolinsa tuli vuonna 1973: isoäiti Georges Michelin näytelmässä Κυριακάτικος περίπατος (Sunnuntaikävely), ohjaajana Giorgos Michailidis. Seuraavina vuosina hän näytteli Spyros Evangelatosin Amfi-Theatrossa, muun muassa Tartuffessa vuonna 1978, sekä Elli Lambetin rinnalla.

Vuonna 1981 hän perusti Η Σκηνή (Näyttämö) -ryhmän yhdessä Vasilis Papavasileioun, Anna Kokkinoun, Dimitris Kataleifosin, Smaragda Smyrnaioun ja muiden kanssa. Heidän teatterinsa, Kypselin Kykladonkadun entinen tupakkatehdas, jonka arkkitehti Kyriakos Krokos muutti teatteriksi, avattiin 20. maaliskuuta 1982 Kleistin näytelmällä Rikottu ruukku. Kun ryhmä hajosi 1980-luvun lopulla, Vogiatzis perusti vuonna 1988 Η νέα Σκηνή (Uusi näyttämö) -ryhmän ja vuonna 1989 antiikin draaman työpajan.

Hänen viimeinen ohjauksensa, Molièren Amphitryon Kansallisteatterille, esitettiin Epidauroksessa elokuussa 2012. Hän kuoli syöpään Ateenassa 2. toukokuuta 2013, kiirastorstaina. Yleisö hyvästeli hänet hänen teatterissaan Kykladonkadulla ennen hautajaisia Ateenan Ensimmäisellä hautausmaalla.

Vogiatzis usein sekä ohjasi esityksen että näytteli siinä. Haastattelussa sanomalehdelle Το Βήμα (To Vima) hän torjui sanan perfektionismi ja kutsui yksityiskohtaa työn selkärangaksi. Hänen ohjelmistonsa liikkui vapaasti vuosisatojen yli. Kolme Giorgos Dialegmenosin näytelmää, Σε φιλώ στη μούρη (Suukotan sinua kuonolle, 1986), Η νύχτα της κουκουβάγιας (Pöllön yö, 1998) ja Bella Venezia (2005), toivat hänelle kukin Karolos Koun -ohjauspalkinnon. Hän ohjasi Sofokleen Αντιγόνη (Antigone) -tragedian vuonna 1992 ja uudelleen 2006–2007 sekä vuonna 1993 Georgios Chortatsisin Kreetan renessanssin komedian Κατσούρμπος (Katsourbos).

Kansallisteatterille hän ohjasi Aiskhyloksen Πέρσες (Persialaiset) Epidauroksessa vuonna 1999; musiikin teki Spyros Sakkas ja liikkeen Dimitris Papaioannou. Kykladonkadulla hän osallistui ohjaajana tai näyttelijänä Molièren näytelmiin Μισάνθρωπος (Ihmisvihaaja, 1996–1997) ja Σχολείο γυναικών (Naisten koulu, 2004). Hän ohjasi myös Harold Pinterin näytelmät Τέφρα και σκιά (Tuhka tuhkaksi, 2000) ja Θερμοκήπιο (Kasvihuone) sekä Sarah Kanen Καθαροί πια (Puhdistetut, 2001). Elokuvissa hän esiintyi lähes yksinomaan ystävänsä Nikos Panagiotopouloksen töissä.

Kykladonkadun teatteri kantaa nykyään hänen nimeään. Siellä toukokuussa 2017 pidetystä kaksipäiväisestä konferenssista syntyi tutkimusten ja muistelujen kirja, jonka toimittivat Ateenan yliopiston Anna Tabaki ja Alexia Altouva; vuonna 2023 puolipäiväinen seminaari käsitteli hänen neljää Molière-ohjaustaan; ja syksyllä 2025 kymmenen päivän juhlaohjelma esitti tallenteet Antigonesta, Bella Veneziasta, Puhdistetuista ja Kasvihuoneesta pukujen ja lavasteiden rinnalla. Kokeile: avaa Kansallisteatterin digitaalinen arkisto (nt-archive.gr), etsi vuoden 1999 Πέρσες ja lue kreikankieliset tekijätiedot, kuten Σκηνοθεσία, Σκηνικά ja Φωτισμοί (ohjaus, lavastus, valot). Kirjoita jokaisesta henkilöstä yksi lause, esimerkiksi Τη σκηνοθεσία υπογράφει ο Λευτέρης Βογιατζής (Ohjauksesta vastaa Lefteris Vogiatzis). Välitä sitten hänen lauseensa: Ο Βογιατζής έλεγε ότι η λεπτομέρεια είναι η ραχοκοκαλιά.

• Hänen ensimmäinen näyttämöroolinsa vuonna 1973 oli isoäiti.
• Näyttämö-ryhmän teatteri Kykladonkadulla oli alun perin tupakkatehdas.
• Hän oli yksi tärkeimmistä äänistä lastenradio-ohjelmassa Εδώ Λιλιπούπολη (Täällä Lilipoupoli) ERT:n Kolmannessa ohjelmassa.
• Hänen pukuhuoneensa Kykladonkadun teatterissa on säilytetty ennallaan.