Olga Votsi

Olga Votsi syntyi Pireuksessa vuonna 1922. Votsi oli hänen kirjailijanimensä; hänen virallinen nimensä oli Olga Bouki-Plati. Hän opiskeli filologiaa Ateenan yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vuodesta 1959 hän vietti kolme vuotta Bonnin yliopistossa ja osallistui saksalaisen filologian ja taidehistorian kursseille. Kahdentoista vuoden ajan hän opetti kreikan kieltä ja kirjallisuutta julkisissa ja yksityisissä kouluissa Kreikassa ja Kyproksella.

Hän julkaisi ensimmäisen kerran vuonna 1943 Saksan miehityksen aikana, kun pireuslainen lehti Νεοελληνική Μούσα (Uuskreikkalainen muusa) julkaisi hänen runonsa Προσευχή (Rukous). Hänen ensimmäinen kirjansa, Ύμνοι (Hymnejä), ilmestyi vuonna 1946. Seuraavina vuosikymmeninä hän kirjoitti kirjallisuuslehtiin, kuten Νέα Εστία, Ευθύνη, Φιλολογική Πρωτοχρονιά ja Πνευματική Κύπρος. Hän kuului Kreikan kirjailijoiden kansalliseen seuraan ja naiskirjailijoiden piiriin Γυναικεία Λογοτεχνική Συντροφιά (Naisten kirjallinen seura).

Tunnustusta tuli tasaisesti. Hän sai valtion toisen runopalkinnon vuonna 1971 ja ensimmäisen vuonna 1990. Vuonna 1987 Ateenan akatemia myönsi hänelle Lambros Porfyras -palkinnon, ja hän sai myös Kreikan kristillisen kirjallisuuden seuran palkinnon. Hän kuoli Ateenassa vuonna 1998. Hänen kootut runonsa ilmestyivät neljänä niteenä vuosina 1989–2002, kaksi viimeistä hänen kuolemansa jälkeen.

Votsi kirjoitti enimmäkseen lyhyitä vapaamittaisia runoja rauhallisella, sisäänpäin kääntyneellä äänellä. Nimet kuten Ερημικά (Yksinäisiä runoja, 1951), Ενδόμυχα (Sisimmästä, 1953) ja Ύπαρξη και σιωπή (Olemassaolo ja hiljaisuus, 1958) kertovat hänen pääaiheensa: yksinäisyys, hiljaisuus ja jonkin arjen tuolla puolen olevan etsiminen. Jotkin runot puhuttelevat jumalallista ”Sinua”, joka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, ja kriitikko Chrysa Spyropoulou-Mardikian antoi yhdelle Votsia käsittelevälle esseelleen nimen «Ένα μεταφυσικό τοπίο» (Metafyysinen maisema). Hänen kirjansa huomattiin varhain: Nikiforos Vrettakos arvioi teoksen Ύπαρξη και σιωπή vuonna 1959, ja Andreas Karantonis kirjoitti teoksesta Ο μεγάλος ήχος (Suuri ääni) Νέα Εστία -lehdessä vuonna 1967.

Nimetön runo kokoelmasta Ενδόμυχα näyttää hänen menetelmänsä. Se alkaa sanoin Προχωρούμε και Σ’ ανασαίνουμε (Kuljemme eteenpäin ja hengitämme Sinua). Joukko ihmisiä, eksyneinä pimeyteen ja vuorille ja erossa kaikista, tuntee läsnäolon, joka kietoo heidät kuin yön tuuli, ja runo päättyy yllättäen onneen. Yksinkertaiset substantiivit, kuten tuuli, yö, hiukset, varjo ja kädet, kantavat abstraktin kokemuksen.

Myöhemmät kokoelmat, muun muassa Κρύπτη και σύνορο (Krypta ja raja, 1970), Πήλινο σχήμα (Savinen muoto, 1985) ja Ο καιρός σε κοίταζε (Aika katsoi sinua, 1993), jatkavat samaa linjaa. Hän kirjoitti myös esseitä, jotka koottiin teoksiin Πολύεδρα (Monitahokkaat, 1978) ja Οδύνη και ευδία (Tuska ja poutasää, 1984), ja käänsi kreikaksi Kafkan kirjeen isälleen (1971) sekä Georg Traklin proosarunot (1974).

Votsi ei ole laajalti tunnettu nimi, mutta hänen runoutensa kuuluu nykyään kreikkalaisten koulujen lukemistoon. Oppikirjan Κείμενα Νεοελληνικής Λογοτεχνίας (Uuskreikkalaisen kirjallisuuden tekstejä) digitaalinen painos lukion toiselle vuodelle, Kreikan virallisella digitaalisten koulukirjojen alustalla, sisältää hänen nimettömän runonsa kokoelmasta Ενδόμυχα. Hänen runojaan julkaistiin englanniksi amerikkalaisessa The Charioteer -lehdessä vuosina 1989–1990, ja hänen tuotantoaan on käännetty italiaksi, ranskaksi ja puolaksi. Kreikan harjoitusta varten avaa tuo oppikirjan sivu ja etsi jokainen vertaus, jossa on σαν tai σα (kuin). Kopioi yksi kuva ja kirjoita sitten oma lause samalla mallilla: Η μουσική με τυλίγει σαν… (Musiikki kietoo minut kuin…). Selitä lopuksi yhdellä kreikankielisellä lauseella, miksi runo päättyy onneen.

• Votsi oli kirjailijanimi: hänen virallinen nimensä oli Olga Bouki-Plati.
• Hänen ensimmäinen julkaistu runonsa, Προσευχή (Rukous), ilmestyi pireuslaisessa lehdessä vuonna 1943 miehityksen aikana.
• Hän opiskeli Bonnissa saksalaista filologiaa ja taidehistoriaa ja käänsi myöhemmin Kafkaa ja Traklia kreikaksi.
• Hänen kootut runonsa täyttävät neljä nidettä, joista kaksi ilmestyi hänen kuolemansa jälkeen.